Kulttuuriympäristö

Iisalmen Kirkkoaukion, Kirkkopuiston ja Otavan puiston muodostama akselisommitelma on historiallisesti, symbolisesti ja kaupunkikuvallisesti kaupungin ydinkeskustan merkittävin kokonaisuus. Symmetrinen ristiakselisommitelma on maamme asemakaavahistoriassa harvinainen.

Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema, kirkkohallituksen päätöksellä 1.4.2003 suojeltu, 1934 valmistunut funktionalistinen Pyhän Ristin kirkko (aik. Uusikirkko) sijaitsee Otavan- ja Kirkkopuiston muodostamien näkymäakselien leikkauskohdassa keskellä Kirkkoaukiota ydinkeskustan korkeimmalla kohdalla. Mäeltä avautuu maisema kolmeen suuntaan Porovedelle. Kirkko näkyy komeasti kauas etelään näkymäakselin päätteenä. Itä-länsisuuntaisen Kirkkopuistoakselin itäisenä päätteenä on ortodoksinen Pyhän Profeetta Eliaan kirkko.

Kirkkoaukion kolmea kulmaa rajaavat eri vuosikymmenien arkkitehtuuria edustavat koulurakennukset, luoteiskulman klassistinen lyseorakennus on arkkitehti Yrjö Sadeniemen (1932) ja koilliskulman 1950-luvun tyypillistä koulu-suunnittelua oleva rakennus arkkitehti Seppo Ruotsalaisen (1957). Lounaiskulman uuteen Luma-keskukseen (2003 arkkitehtitoimisto Pekka Laatio) on liitetty arkkitehti Bertel Strömmerin alunperin paloasema-vesitorniksi (1932) suunnittelema funktionalistinen rakennus, joka kirkon ohella on tärkeimpiä Iisalmen kaupungin siluetin elementeistä.

Monumentaaliaukion arvoa korostavat sitä ympäröivien korttelien merkkirakennukset, itäpuolella arkkitehtitoimisto Ström & Tuomiston suunnittelema seurakuntatalo (1960) ja arkkitehti Pekka Pitkäsen kulttuurikeskus (1989) sekä eteläpuolella arkkitehti Wivi Lönnin (1908) suunnittelema Otavan koulu ja arkkitehti Eino Pitkäsen funktionalistinen Keskustan koulu (1939).

Itäisen näkymäakselin päätteeksi rakennettiin 1957 arkkitehti Ilmari Ahosen suunnittelema kupolikattoinen Pyhän Profeetta Eliaan kirkko. Ortodoksikirkon ympäristössä Kirkkopuistonkadun varrella on useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.

Kirkkopuistoakselia reunustavat koivurivit ja pohjois-eteläsuuntaista Otavanpuiston akselia tammirivit.

Historia

Iisalmen kauppala perustettiin 1860 Iisalmen pitäjän Haukiniemen niemelle. Kauppala muuttui kaupungiksi 1891.

Kirkkoaukiosta tehtiin sommitteluehdotuksia lähes 130 vuoden ajan. Kaikille ehdotuksille oli yhteistä monumentaaliaukion peruslähtökohdan säilyttäminen: Ehdotuksissa kirkko sijaitsi puistoakselien risteyksessä ja aukion kulmat oli rakennettu. Symmetristä kirkkoaukiota esitettiin jo Iisalmen ensimmäisessä asemakaavaluonnoksessa 1857. Ensimmäinen asemakaava valmistui 1861. Alfred Sjöströmin 1877 laatimassa kauppalan asemakaavassa aukiosommitelma täydentyi puistoakseleilla.

Kirkkoaukion monumentaalista luonnetta painotettiin 1912 vahvistetussa kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa (V.O. Lille), jossa aukion rajausta korostettiin kulmiin sijoitetuilla rakennustonteilla. Eino Pitkäsen asemakaavassa (1935) olivat jo paikoillaan kirkon lisäksi lyseo- ja paloasemarakennukset ja aukion kaikkiin kulmiin oli suunniteltu rakennusmassat.

Asemakaavan muutoksella (Pirjo Pykäläinen-Vesalainen) 2001 palautettiin monumentaaliaukiosommitelma, ja alueen arvokkaat rakennukset suojeltiin. 2000-luvun alussa puistoakselien ja aukion maisemasuunnitelman laati maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. Maisemasuunnittelun lähtökohtana oli jo osittain toteutunut Pitkäsen funktionalistinen aukiosommitelma.

Lähde: Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY

Iisalmella on poikkeuksellisen laaja ja paljon eri ikäisiä rakennuksia sisältävä asema-alue. Hyvin säilynyt asemapuisto kokoaa rakennukset omaleimaiseksi asemanseuduksi.

Paloisvirran rannalla sijaitsevan rautatieaseman asemarakennus on rakennettu Oulun radan III luokan asemasuunnitelmien mukaisesti. Sen ohella asemapuistossa on asemapäällikön koristeellinen asuintalo, veturitalli, makasiinit, vesitorni ja useita asuinkasarmeja talousrakennuksineen eri vuosikymmeniltä sekä suurista kivilohkareista ladottu ns. vara-asema sotavuosilta.

Radan itäpuolelle jäävät veturitallit ja koneiden huoltoon liittyvät muut rakennukset. Rautatieasema sijaitsee Poroveden rannalta lähtevän Savonkadun itäpäässä.

Historia

Kuopioon asti 1889 valmistunutta Savon rataa jatkettiin Kajaaniin 1898-1904. Rautatie osoitti tarpeellisuutensa erityisesti viljan kuljetuksissa, mutta sen nähtiin parantavan alueen mahdollisuuksia myös voin, tervan ja puutavaran kuljetuksen nopeuttajana. Rataosan ainoa III luokan asema valmistui 1902 Iisalmeen. Asematyyppi oli Bruno Granholmin suunnittelema. Rakennusta laajennettiin 1904 ja 1930.

Iisalmesta tuli risteysasema, kun rata Ylivieskaan valmistui 1926. Tässä yhteydessä Iisalmeen rakennettiin uusi veturitalli ja vesitorni radan itäpuolelle. Asemalta Iisalmen satamaan Poroveden rantaan vienyt pistoraide valmistui 1907.

Lähde: Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY

Alue sijaitsee Porovedestä pohjoiseen jatkuvan Kirkonsalmen itärannalla. Maasto laskee alueella kohti Kirkonsalmea ja hautausmaa sijaitsee osittain rinteessä. Alueella on säilynyt vanhaa puustoa. Tien varressa olevat rakennukset (Kellbergin baari ja asuinrakennukset) peittävät näkymää kirkolle tieltä päin katsottuna. Kirkon pohjoispuolella ja hautausmaan eteläosasta itään sijaitsee avoimemmat peltoalueet.

Alueella sijaitsee rakennushistoriallisesti arvokkaat rakennukset kirkko, kellotapuli ja paarihuone. Kirkon pohjoispuolella on myös säilynyt koivukuja muistona vanhasta pappilasta. Alue rajautuu peltoihin ja asutusalueisiin.

Lähde: Iisalmen kulttuuriympäristö keskustaseutu -selvitys (Iisalmi 2014)

Koljonvirran historiallinen maisema-alue sijaitsee Oulun tien varressa Iisalmen keskusta-alueesta pohjoiseen päin. Maisemallista arvoa tuo aluetta halkova Koljonvirta. Virran yli on rakennettu silta, jolta avautuvat kaukomaisemat sekä etelään ja pohjoiseen. Alueella sijaitsee muun muassa Juhani Ahon museo, jonka yhteydessä on useita historiallisesti arvokkaita rakennuksia. Alueella on käyty myös Suomen sodan taisteluita, joten alueella on myös merkittävä historiallinen arvo. Alue käsittää Koljonvirran rantamaisemat sekä Pikku-Iihin työntyvän Mansikkaniemen harjun.

Lähde: Iisalmen kulttuuriympäristö keskustaseutu -selvitys (Iisalmi 2014)

Poroveden etelärannalla, Peltosalmen suulla, leviävät laajat viljelysaukeat, jotka kuuluvat Itikan ja Ahmosaaren suurtiloihin. Tiloilla on säilynyt melko yhtenäiset pihapiirit ja päärakennukset, jotka edustavat pääasiassa 1800-luvun rakentamista.

Talouskeskukset sijoittuvat loivasti kumpuilevan ranta-alueen ylänteille. Tilojen lehtevät pihapiirit vanhoine rakennuksineen muodostavat maisemassa selkeät kiintopisteet. Poroveden Nerkoonjärveen yhdistävän Peltosalmen molemmilla rannoilla on säilynyt edustavaa viljelysmaisemaa ja useita maatilojen rakennusryhmiä. Peltoniemeen johtava maantie muodostaa maisemallisen rajauksen salmeen laskeutuville pelloille. Peltosalmen 1956 rakennettu terässilta laajoine tukikaarineen nousee näyttävänä alavasta viljelysmaisemasta.

Historia

Itikka ja Ahmonsaari ovat Ulmalan kylän taloja. Itikan kartanomainen päärakennus, jossa on 1800-luvun puolivälin arkkitehtuurille tyypillinen poikkipääty, on rakennettu 1860-luvulla Collan-suvun omistaessa tilan. Tilan on omistanut myös Canth-suku, mistä syystä Minna Canthin nimi liitetään Itikan taloon. Ahmonsaari on entinen henkikirjurin virkatalo. Empire-vaikutteinen päärakennus on uusittu 1930-luvulla.

Lähde: Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY

Runni on maamme vanhimpia terveyslähteitä ja paikalla on edelleen toimiva terveyskylpylä. Runnin alueella on Kiurujoen oikaiseva Saarikosken sulkukanava, joka on viimeinen Suomeen rakennettu puusulku.

Laajahkon puiston ympäröimä Runnin kylpylä sijaitsee Haapajärven kylässä, polveilevan Kiurujoen etelärannalla. Runnin terveyskylpylällä on uudet tilat, mutta Runniin 1900-luvun alussa rakennetuista rakennuksista on vielä jäljellä ja käytössä vanha hotelli vuodelta 1904 ja kaksi asuntolarakennusta. Kylpylän vanha hoitolaitos on valmistunut 1910. Runnin koskeen 1800-luvulla rakennettu neulatammi, jokeen kylpijöitä varten rakennettu pato, on kunnostettu.

Restauroitu, liki 70 vuotta suljettuna ollut Saarikosken kanava puusulkulkuineen on avattu jälleen liikenteelle. Saarikoski liittyy Museoviraston restauroimien ruukkien muodostamaan nähtävyysverkostoon Pohjois-Savossa ja on jatkoa viraston puusulkurestauroinneille, joita on tehty Ilomantsin Möhkössä ja Suonenjoen Kuivataipaleella.

Historia

Ensimmäiset vieraat tulivat Runniin jo 1770-luvulla, jolloin terveyslähteitä perustettiin ympäri Suomea. Kuopiolaisen piirilääkäri Emanuel Elfenbergin löytämä radiumpitoinen lähde sijaitsi Wilhelmsdalin eli Liisankorven tilalla. Runnin suosiota lisäsi Henrik Porthanin 1794 kirjoittama artikkeli terveysvesilähteestä. Juomamajan ja kylpylän rakentamisen myötä alueesta kehittyi vilkas kylä. Runnin kukoistuskausi oli 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Pitkän lamakauden jälkeen Runni on herännyt eloon lomakotina.

Saarikosken sulkukanava rakennettiin 1903-1905. Kanava palveli Kiuruveden väylän matkustaja- ja tavaraliikennettä. Parhaimmillaan kanavaa käytti noin 38 alusta päivässä. Vuonna 1923 avattu Iisalmi-Ylivieska -rataosuus romahdutti vesiliikenteen reitillä ja kanava suljettiin 1932. Runnin seisake rakennettiin lähelle kylpylää.

Lähde: Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY

Iisalmen kulttuuriympäristö, keskustaseutu -raportti julkaistiin painettuna loppuvuodesta 2014. Julkaisua on päivitetty alkuvuodesta 2023 mm. suojelutilanteen osalta.

Iisalmen maaseudun rakennettu kulttuuriympäristö -kirja julkaistiin maaliskuussa 2023.

Moderniksi rakennusperinnöksi kutsutaan pääasiassa 1960-luvulla ja sen jälkeen syntynyttä rakennuskantaa. Modernin rakennusperinnön kohteita kartoitettiin vuonna 2019. Kohteiden arvotuksen suoritti arvottamisryhmä vuonna 2021.

Iisalmessa järjestettiin ikkunapäivä 16.5.2026. Päivän aikana toteutettiin kaksi erillistä ikkunakävelyä, joista toinen sijoittui Kirkkopuiston ympäristöön ja toinen aseman alueelle. Kävelyiden teemoina olivat alueiden arkkitehtuuri sekä erityisesti vanhat ikkunat osana rakennusten ilmettä ja historiaa.

Kirkkopuiston kierros esittelee Iisalmen rakennuskantaa 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Reitin varrella on nähtävissä varhaisia pieniruutuisia ikkunoita, 1920-luvun klassismin symmetriaa korostavia ratkaisuja sekä funktionalismin aikakaudelle tyypillisiä suuria, valoa painottavia lasipintoja.

Aseman alueella kulkeva kierros keskittyy rautatieympäristöön. Alueella esiintyy rautateiden tyyppiarkkitehtuuria, ja kokonaisuus liittyy osaksi rautatieläisten elämää sekä Iisalmen kehittymistä rautatiepaikkakuntana.

Kierroksiin liittyvässä lehtisessä kohteet on koottu kartalle. Lehtinen sisältää tietoa rakennuksista, vanhoista ikkunoista, niiden tunnistamisesta ja kunnostamisesta sekä Iisalmen rautatien historiasta.

Nimet kantavat mukanaan kaupungin historiaa. Nimistön suunnittelussa käytetään paikallisia, maantieteellisiä nimiä tai muuta paikkaan liittyvää tietoa. Uusilla alueilla nimistö kehitetään yleensä jonkin aihepiirin ympärille, mikä helpottaa hahmottamaan nimen kuuluvan tietylle alueelle.

Asemakaava-alueen nimistö (katujen, puistojen ym. nimet) vahvistuu asemakaavoituksen yhteydessä.

Haja-asutusalueen nimistö syntyy kylätoimikuntien ja alueen asukkaiden ehdotusten perusteella.

Nimistötyöryhmä

Nimistötyöryhmä esittää nimistöä asemakaavaan, luottamuselinten ratkaistavaksi.

Iisalmen kaupungissa toimivaan nimistötyöryhmään kuuluvat teknisen lautakunnan 23.2.2016 § 30 päätöksen mukaisesti filosofian tohtori Jaana Luttinen, kirjasto- ja kulttuuripäällikkö Sanna Marin, asemakaava-arkkitehti Nanna Karsikas, kaavoituspäällikkö Sari Niemi ja kiinteistöinsinööri Sirkku Eloranta.