Siirry sisältöön

Monipaikkaisuus. Paikkariippumattomuus. Liikkuvuus. Vapaus?

Tässä postauksessa laajennetaan merkityksellisen asumisen teemaa mielenkiintoisella rakenteellisella ja sosiaalisella twistillä: monipaikkaisen (työ)elämän käsitteellä. Mitä se voisi merkitä Iisalmelle ja muille idyllisille seutukaupungeille? Entä työnhakijan mahdollisuuksien näkökulmasta?

Millainen on monipaikkainen identiteetti ja mitä se tarkoittaa merkityksellisen arjen ja elämän kannalta? Mikä monipaikkaisuudessa houkuttaa, mitä kaikkea se voi antaa? Ja ennen kaikkea: mitä henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen elämän jäsentäminen tämän termin kautta mahdollistaa?

Silta.

Arkinen monipaikkaisuus

Asun Iisalmessa. Väite pitää paikkansa, jos sen suhteuttaa asumisen ja viipymisen asteikolla hetkelliseksi totuudeksi. Olen täällä töissä kolme kuukautta, minkä jälkeen palaan opiskelijana asumaan takaisin Tampereelle, joka vuosissa suhteutettuna on myös vain hetkellinen elämänvaihe. En ole päättänyt, minne lopulta haluaisin pysyvästi asettua aloilleni, enkä oikeastaan tiedä, onko sellainen päätös edes välttämätön.

Monipaikkaisuus on ajankohtainen ja merkittävä ilmiö; monista yksilölle tärkeistä tai keskeisistä paikoista koostuvaa elinympäristön ja arjen mosaiikkia. Se on lisäksi enemmän kuin pelkkää fyysistä liikkuvuutta, pendelöintiä ja matkustusta, sillä sen voi katsoa käsittävän myös digitaaliset ympäristöt ja siten myös kaikki etätyön tekemisen tavat. Monipaikkaisuus on oikeastaan käsitteenä todella järkälemäinen, sillä se tekee eteenpäin vyöryessään tilaa aivan uusille työskentelyn, työn ja arjen järjestelyn, työn johtamisen ja elämäntyylin rakentamisen tavoille. Mikä kaikki on mahdollista, kun normit asumiselle, työskentelylle ja elämän pyörittämiselle uusiutuvat? Millä kaikilla uusilla tavoilla omaa elämää voi lähteä rakentamaan, kun asumisen ratkaisut  ja muuttopäätöksetkin ovatkin täysin eri tavalla avoimia ja rajattomia?

Monipaikkainen identiteetti tarkoittaa yksilön kannalta omasta näkökulmastani sitoutumattomuutta yhteen tai kahteenkaan tiettyyn paikkaan, tietynlaista riippumattomuutta näihin sijainteihin rakennetuista kuvioista ja sitä kautta lisääntyneestä vapaudesta seurata todellisia toiveitaan. Olen jo pelkällä nuoruusiälläni saanut asua monissa eri paikoissa keston vaihdellen kuukausista vuoteen: olen suorittanut avoimen yliopiston kursseja eri puolilta maata yhdessä paikassa, hoitanut opintoasioita Budapestista käsin ja lukenut kotimaan yliopiston pääsykokeisiin Gotlannissa. Tänä kesänä askartelen Iisalmen kaupungin somepostauksia junassa, kävelyillä ja rannoilla, ja tätä tekstiä puolestaan kirjoitan etätyönä asunnossani Tampereella.

Liikkuvuus, liikuteltavuus ja “on-the-go” on arjen keskiössä todella monella, vaikka sitä ei välttämättä tunnistaisikaan uudeksi tai erityisen poikkeukselliseksi ilmiöksi. Entäpä, jos vapaa-ajan lisäksi sen varaan voisikin rakentaa myös arjen rutiineja ja työkäytäntöjä?

Miten monipaikkaisuus on näkynyt sinun elämässäsi? Miten se voisi näkyä? Millaisia olisivat vaihtoehtoiset tavat rakentaa omaa arkeasi? 

Pelastusrengas Iisalmen satamassa.

Työkäytäntöjen monipaikkaisuus = mahdollisuus merkitykselliseen ympäristöön?

On 2020-luku, ja liikkuvuus on helppoa, nopeaa, valtavaa – oikeastaan oletusarvo. Koettu identiteetti ja asuinpaikka voivat silti olla ristiriidassa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ympäristön ei koe vastaavan niihin sisäisiin tarpeisiin ja toiveisiin, mitä siltä todellisuudessa kaipaisi.

Työ voi olla syy sopimattomaan ympäristöön, mutta se voi toisaalta olla myös kutsu oikeammalta tuntuviin olosuhteisiin. Monipaikkaiset käytännöt työelämässä tekevät mahdolliseksi osittaisen tai täydellisen paikkariippumattomuuden, jolloin varsinaisen kodin voisi valita hyvin vapaasti omaa mielenmaisemaansa vastaavasta sijainnista. Tämä on piirre, joka itseäni monipaikkaisuudessa eniten inspiroi – ajatus siitä, että voisin tehdä toivomaani työtä mistä tahansa toivomastani sijainnista. 

Jos saisin valita, hakeutuisin todella mielelläni juuri maalaismaisemien ja vesistöjen tilan tuntuun, sillä koen niiden tuovan valtavasti rauhaa ja energiaa elämääni.

Todella kiehtova tähän aiheeseen liittyvä kokeilu oli Pohjois-Savon etätyölomatempaus, joka tarjosi valituille hakijoille kokeilujakson luonnonläheisellä seudulla työskentelyyn ja asumiseen. Lue siitä lisää esimerkiksi tästä Ylen artikkelista!(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (Linkki avautuu uuteen välilehteen).

Omissa haavekuvissani voisin kuvitella tekeväni työtä, jossa paikan päälle tuleminen ja etätyön tekeminen olisivat tasavertaiset vaihtoehdot. Kumpikin olisi yhtä mahdollinen tapa järjestää päivärytmiä ja viikkoja, jolloin menojen, reissujen ja vaikka maiseman vaihtaminen pidemmäksikin aikaa onnistuisi vaivattomasti. Tätä kautta vapautuisi paljon voimavaroja sekä arjen rytmin koordinoimiseen että omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, mutta lisäksi tarvittaessa myös suurempiin muutoksiin. Jos ulkoiset tekijät sallivat laajan liikkumavaran, on myös päätöksenteko ja omien olosuhteiden muuttaminen helpompaa.

Missä sinä asuisit, jos sinun ei tarvitsisi huomioida ulkoisia olosuhteita ja vaatimuksia? Jos voisit vapaasti yhdistää työnteon lempiympäristöösi ja muuttaa ihan minne tahansa?

Monipaikkainen Iisalmi

Entä mitä tämä kaikki voisi tarkoittaa Iisalmen kannalta?

Näen omasta tulokulmastani monipaikkaisuuden käytäntöjen vapauttavan ja mobilisoivan työvoimaa ja resursseja, jotta seudulla viihtyvät voivat huomattavasti matalammalla kynnyksellä hakeutua tänne uusien tuulien mukana. Esimerkiksi omalla kohdallani tämä väite piti täysin paikkansa. Määräaikainen kesätyö ja erityisesti siihen linkitetty kaupunkimarkkinoinnin rohkea edullisen koeasumisen kampanja rakensi minulle tukevan alustan hypätä ennakkoluulottomasti ja luottavaisesti Iisalmen rannoille. Päätös olisi ollut paljon epätodennäköisempi, jos jompikumpi tai kumpikin tekijä olisi puuttunut, mutta nyt koin kaksipaikkaisuuden Tampereen ja Iisalmen välillä (ehkä jopa kolmipaikkaisuuden, sillä perheeni asuu Turussa) todella luontevaksi ratkaisuksi oman unelmatyön perässä kipittämiselle.

Lisäksi tunnistaisin myös sellaisen trendin, että liikkuvuus ja asuminen olisikin jatkossa lähtökohtaisesti entistä enemmän väliaikaista ja matkailunomaista pysyvien muuttopäätösten sijaan.

Uudet maisemat ja yhteisöt tuovat elämään paljon vaihtelua, vapautta ja perspektiiviä, mistä itse ainakin nautin suuresti.

Jossain vaiheessa todennäköisesti ostan oman asunnon jostain päin maailmaa, mutta parikymppisenä ei vielä tunnu luontevalta kaavailla kehyksiä koko loppuelämälle. Juuri sen takia näkisin monipaikkaisuuden todella monia tahoja hyödyttäväksi ilmiöksi: kun seudut, kaupungit, työpaikat ja työmarkkinat luovat vastauksia yksilöiden toiveisiin ja muuttuviin elämänvaiheisiin, voisi myös työvoiman tavoittaminen helpottua.

Testataan teoriointia kysymällä seuraavia: Missä elämäntilanteissa ja olosuhteissa voisit helposti harkita muuttavasi Iisalmeen? Mitkä ovat sinun ehtosi sille, että muuttopäätös olisi kannattava? Millä ulkoisilla tekijöillä olisi voimaa vauhdittaa ja helpottaa muutosta?

Vaatteita Iisalmen koivukujalla.
Juhani Ahon museon tuulimylly.

Tällaista pohdintaa syntyi tällä kertaa! Haluan ilmaista loppuun vielä sen, että teksti edustaa aiheen mittavuudesta huolimatta vain omia ajatuskokoelmiani yksityishenkilönä ja työntekijänä, minkä lisäksi se on tietysti vain yksi näkökulma ja pintaraapaisu monipaikkaisuuden koko yhteiskunnallisen järjestäytymisen ja työelämän muutoksen laajaan teemaan. Aiheesta löytyy onneksi paljon lisää tietoa ja tutkimusta, jos syvempi perehtyminen innostaa!

Oma paketointini on lähinnä se, että itselleni monipaikkaisuus tuo arkeeni, (työ)elämääni ja tulevaisuuteeni runsaasti tilaa, vapautta ja valinnanvaraa. Näen sen ensisijaisesti mahdollistavana ja voimaannuttavana tulokulmana paikalliseen, liikkuvaan ja jopa globaaliin elämään, sillä sen tuomat nykyajan poikkeukselliset mahdollisuudet voivat auttaa monia löytämään joustavammin itselleen sopivimman elämäntyylin luokse.

– Kirsi, Iisalmen kaupungin markkinoinnin ja viestinnän kesätyöntekijä 2021