Elinkeinojohtajan katsaus
Elinvoimapalveluiden uutiskirjeen 9/2024 pääkirjoitus.
Harmaat tunnelmat ovat jatkuneet vuoden viimeisen neljänneksen käynnistyttyä, vaikka korkojen lasku luokin jo positiivista uskoa kohti tulevaa kevättä. Syksy on ollut yrityksissä toistaiseksi normaalia hiljaisempaa aikaa ja sopeutustoimia on jouduttu ottamaan käyttöön, mikä näkyy myös alueemme työllisyystilastoissa. Onneksi mitään suurta piikkiä työttömyyteen ei vielä ole tullut ja pitkäaikaistyöttömyyttä on jopa saatu merkittävästi pienemmäksi viime vuosien keskiarvoon nähden. Taantuman pitkittyminen on näkynyt lähes kaikilla toimialoilla ja avoimien työpaikkojen määrä on tällä hetkellä alhaisimmalla tasolla pitkään aikaan. Kasvun käynnistyminen on kotimaisen kysynnän lisäksi kiinni paljolti vientimarkkinoiden vedosta, sen verran iso merkitys viennillä on aluetalouteemme.
Työllisyydenhoidon saralla isoja muutoksia on luvassa aivan lähiaikoina: Ylä-Savon työllisyys- ja yrityspalvelulautakunta aloittaa toimintansa 31.10.2024 järjestäytymiskokouksessa ja aloitamme aivan konkreettiset toimenpiteet kohti lähestyvää työllisyysalueuudistus. Ylä-Savon työllisyysalue aloittaa toimintansa 1.1.2025 ja talousarvio ensi vuodelle alkaa olla kasassa. Valtion suurista lupauksista huolimatta tämäkään palveluiden siirto ei ole täysin kustannusneutraali, vaan kunnat tulevat panostamaan työllisyyspalveluihin myös merkittävät summat verorahoitusta saatavien valtionosuuksien lisäksi. Toki tämä oli meidän osalta jo tiedossa valmistelun käynnistyessä, kun poikkeuslupahakemuksessa olimme esittäneet alueelle hieman suurempaa resurssointia mitä TE-toimistoista meille siirtyy. Valtion talousarvioon tehtyjen leikkausten myötä tuo panostus kuitenkin näyttää koko ajan hieman kasvavan, mutta uskomme että panostus tähän uuteen elinvoimatehtävään kantaa kyllä pitkällä aikavälillä hedelmää ja työllisyystilanne alueella paranee.
Vaikka Työllisyysalue lähtee hyvällä yhteistyöllä käyntiin viiden kunnan kesken, on samaan aikaan osa kunnista ottamassa valitettavia askelia eri poluille. Lapinlahti ei lähtenyt mukaan työllisyysalueeseen, vaikka yritysneuvonnan ja elinkeinoelämän yhteistyö on muilta osin tiivistä. Kiuruvesi puolestaan on irtisanomassa seudullisen matkailun yhteistyösopimusta, vaikka haluaakin jatkaa yhteisen tapahtumakalenterin ylläpitoa. Samanlaisia esimerkkejä löytyisi lisääkin, kunnat ovat eri tavoin mukana yhteistyörakenteissa ja tilanne sekoittuu koko ajan lisää jokaisen miettiessä tapauskohtaisesti lähtemistä mukaan eri aihealueilla. Seutukaupungin näkökulmasta tämä on erittäin valitettavaa ja työlästäkin, kun yhteistyön rakentamiseen ei sitouduta 100% vaan valitaan osaoptimoimalla itselle sopivia ratkaisuja ja hallinnolliset kuviot rasittavat eniten vastuukuntaa eli Iisalmea. Juhlapuheissa kuulutetaan Iisalmen vastuuta yhteistyöavauksiin, mutta vastuuta pitäisi ottaa myös yhteistyökunnissa ja sitoutua pitkäjänteiseen kehittämiseen. Leveämmillä hartioilla ja avoimella yhteistyöllä olemme kaikki vahvempia, olipa kyseessä maakunnallinen, valtakunnallinen tai kansainvälinen vaikuttaminen. Aiheesta lisää viimeisimmässä podcastissamme, joka löytyy mm. Spotifysta.
Terho Savolainen