Koti. Mikä ihana paikka. Tulee mieleen lapsuus, aurinkoiset kesät ja jäätelö.

Kärpäset surisevat ja voikukat värittävät pellon täyteen keltaisia pisteitä. Tuolla kauempana aurinko välkehtii järven pinnasta.

Pöydässä mummon tekemä ruoka, joka tuoksuu herkulliselta. Tuvassa on pitkä pöytä ja penkit. Ei kuitenkaan mitään hirsiseiniä, vaan ne samat pinkopahvit, jotka ovat olleet seinällä jo vuosikymmeniä.

Vaikka elämä kuljettaisi minne, lapsuuden muistikuvat jäävät jokaiselle muistiin niin vahvasti, että ne palaavat mieleen. Vaikka kulkisi yli maitten ja mantujen, ylittäisi valtameret ja lentäisi yli vuorten. Niin on käynyt monelle. Hänellekin.

“Olemme kierrelleet bändin kanssa ympäri maailmaa ja käyneet esiintymässä varmaankin yli kolmessa kymmenessä maassa”, kertoo Steve’n’ Seaguls -yhtyeessä soittava Tomi Tajakka.

Tomi on iisalmelaisille tutummin Remmel. Sama naapurin poika edelleen, mutta pojasta on kasvanut mies. Varsinkin iältään, mutta nauru on yhä sama. Ja ilmeet. Ja poikamainen meininki, vaikka on maailmaakin kiertänyt. Bändin kanssa käynyt Englannissa ja Ameriikan Yhdysvalloissa – Ruotsissa ja Saksassa ja Australiassa asti.

“Täältä Iisalmesta on helppo liikkua kiertueelle, mutta vielä mukavampaa on tulla aina takaisin, koska täällä on ihmisiä, joiden kanssa yhdessä toimiminen on helppoa. Semmoista sutjakkaa ja leppoisaa.”

Tomi kertoo asuneensa lapsuuden jälkeen ihan liian pitkään muualla. Numeroina se olisi just tasan tai ehkä noin 16 vuotta. Ja ympäri Suomen sanoo asuneensa.

“Kun nyt olen asunut viitisen vuotta takaisin Iisalmessa. Olen tajunnut, että tämä on minulle koti. Sellainen paikka, jossa on helppo olla”.

Peli-Karhulla on Peli-Karhun sydän. Pienellä karhulla pieni, isolla karhulla isompi.

Peli-Karhun sydän sykkii jääkiekolle. Kankaan montussa tunnelma nousee, kun Peli-Karhut kiskovat pelinutun päälle ja luistelevat jäälle.

Mutta entäs sitten, kun pelit pysähtyvät ja jäät sulavat?

“Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan maaliskuun lopussa, kun korona pysäytti tämän yhteiskunnan ja myös meidän toiminnan siinä samalla”, kertoo IPK:n Mika Hyvärinen.

Peli-Karhut ovat hyvässä asemassa yhteiskunnassa. He ovat nuoria ja voimakkaita, ja yhteispelillä kiekko liikkuu kaukalossa mallikkaasti. Vastustajat kunnioittavat.

Koronan iskiessä karhun sydän sykähti uuteen asentoon. Karhuluolassa mietittiin, pystyisivätkö he jotenkin auttamaan sellaisia, jotka eivät ole yhtä hyvässä asemassa. Löytyi uudenlaista yhteispeliä. Uudenlainen pelikirja.

“Yhteistyössä OLVI-säätiön ja meidän lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa olemme pystyneet auttamaan ja toteuttamaan ruokajakeluja Iisalmen lähialueilla”, Hyvärinen kertoo.

Kentällinen Peli-Karhuja alkoi jakamaan elintarvikkeita, järjesti viriketoimintaa vanhusten henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi sekä hoiti riskiryhmään kuuluvien apteekki- ja kauppareissuja. Mukana toiminnassa olivat pelaajat, valmennusjohto ja seuran ylimmät päättäjät. Kaikki, joilla on karhusydän.

“Haluamme kantaa vastuumme urheiluseurana koko seutukunnan hyvinvoinnista. OLVI-säätiön tuki oli vaikeassa tilanteessa mittaamattoman arvokas. Koen, että se oli meille tunnustus jo pitkään jatkuneesta yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta eri muodoissa”, uskoo IPK:n toimitusjohtaja Jarmo Ylisipola.

On pidetty yhtä, on välitetty. Peli-Karhut ovat yhtä suurta perhettä.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Eikä aktiivisesti liikkuva ihminen.

Iisalmelainen Laila Korhonen on liikkunut aktiivisesti jo kaksikymmentä vuotta. Hän on omakohtaisesti huomannut, että liike on lääke, kuten yrityksen mainoksessakin lukee.

“Kaksikymmentä vuotta on tullut hypittyä, reilut kymmenen vuotta tehtyä sitä päätyönä ja nyt neljäs vuosi yrittäjänä”, Korhonen sanoo.

Oltuaan kymmenen vuotta liikuntakeskuksessa ohjaajana, otti hän miehensä Timo Korhosen kanssa yhteisen jättiloikan: pariskunta ryhtyi liikunta-alan yrittäjiksi.

He ostivat aiemman työpaikkansa, Keila- ja liikuntakeskus Liikkeen Iisalmen Kankaan liikuntapuiston laidalta. Entisestä tennis- ja squash-hallista oli jo edellisten yrittäjien aikana kasvanut monipuolinen liikuntakeidas, jossa on tennishalli, kuntosali ja kahdeksanratainen keilahalli. Lisäksi löytyy simulaattoreja ja tiloja kokoustarpeisiin.

Yrityskaupan jälkeen pariskunnan loikat ovat pidentyneet ja vauhti vain kiihtynyt. Yrittäjien päivät ovat pitkiä, mutta liikunnanohjaajan ja personal trainerin kunto kestää.

“Jumppa, ryhmäliikunta ja toisten liikuttaminen on minun intohimoni. Haluan liikuttaa ja saada sinut nauramaan, voimaan hyvin ja näkemään terveellisiä puolia elämästä.”

Pitkäaikaisesta harrastuksesta ja intohimosta tuli ensin työ. Sitten työstä kasvoi yrittäjyys ja yrittäjydyestä intohimo auttaa muita liikkumaan ja voimaan hyvin.

“Tule tänne meille Liikkeelle nauttimaan ja liikkumaan kanssani. Se on minunkin rakkaus. Minä tarjoan siitä sinulle osan.”

Liikuntakeskuksessa tehdään joka päivä pieniä ihmeitä. Väsyneet ihmeentekijät syntyvät uudelleen ja jumppaavat iloisesti, jotta jaksavat taas seuraavana päivänä tehdä uusia ihmeitä.

Kun iisalmelainen opettaja kertoo iisalmelaisista opettajista ja omasta työnantajastaan, kertojan katse kirkastuu ja suunpielet kääntyvät hymyyn.

“Meillä on täällä Iisalmessa Suomen parhaat opettajat”, Juhani Ahon koulun opettaja Tommi Lehto sanoo. Sanoista huokuu vahva me-henki opettajien kesken sekä ylpeys omasta joukosta.

“Me saadaan hyvin koulutusta ja meillä on hyvät välineet opettamiseen”, hän jatkaa.

Näin on. Iisalmessa on panostettu oppimisen välineisiin, sillä jokaisella ala- ja yläkoulun oppilaalla on käytössään henkilökohtainen tietokone. Pienimpien koululaisten repussa kulkee iPad, isommilla kannettava tietokone.

Iisalmen koulujen edistyksellistä digiloikkaa ovat kaupungin kanssa yhteistyössä olleet mahdollistamassa OLVI-säätiö ja Kauppaneuvos A.E Aminoffin rahasto.

Mutta ei Iisalmi pelkästään tietokoneiden varassa ole.

“Meillä on täällä resurssit kohdillaan; oppilaat saavat enemmän opetusta kuin muissa kunnissa keskimäärin”, Lehto kertoo. Iisalmessa jokainen oppilas saa vuosittain kymmenen tuntia enemmän opetusta peruskoulussa kuin muissa kaupungeissa keskimäärin. Koko peruskoulun aikana se tarkoittaa puoli vuotta enemmän opetusta.

Tärkeintä ei ole kuitenkaan määrä, vaan laatu. Koulurakennuksia uusitaan nykyaikaisiksi, on Kankaan liikuntapuisto tekonurmineen ja halleineen, puhumattakaan uudesta uimahallista, joka valmistui vuonna 2022.

“Näin liikunnanopettajan kannalta täällä on mahtava olla – liikuntapaikat ja olosuhteet mahdollistavat tosi monipuolisen ja tasokkaan liikunnanopetuksen.”

Kun Karl Collan sävelsi Sylvian joululaulua, hän tuskin arvasi, että Iisalmen Kulttuurikeskukseen nimetään yksi konsertisali hänen mukaansa. Klassisen musiikin esittämiseen suunniteltu sali on akustiikaltaan erinomainen ja toiminut kymmeniä kertoja konserttinäyttämönä. Ja onpa salissa kajautettu Collanin itsensä säveltämä Savolaisten laulukin lukemattomia kertoja.

Mutta sitäkään Collan tuskin arvasi, että Kulttuurikeskuksen sali toimii lähes kaksissataa vuotta myöhemmin inspiraation lähteenä nuorille iisalmelaisille musiikin harrastajille.

“Iisalmessa on mahtavat puitteet musiikin ja kulttuurin harrastamiseen”, kertoo Tampereella musiikkia opiskeleva Meri Kettunen. Ylä-Savon musiikkiopistossa opiskellut Kettunen sanoo, että jokaisella iisalmelaisella nuorella on mahdollisuus löytää itseä kiinnostava harrastus. Ylä-Savon Musiikkiopisto on siitä yksi erinomainen esimerkki.

“Laadukas opetus, mahtavat projektit ja tapahtumat sekä hyvät tilat ovat mahdollistaneet itselle musiikin harrastamisen sekä sen, että musiikista on tulossa itselleni myös ammatti”, Kettunen kertoo.

Kun Kettunen loihtii viulustaan upeita säveliä Collanin mukaan nimetyssä salissa, kiertävät soinnut salissa niin kauniisti, että myös Collan itse kuuntelisi niitä hymyillen. Taide siirtyy Iisalmessakin sujuvasti sukupolvelta toiselle.

Eikä Kettunen varmasti jää viimeiseksi iisalmelaiseksi musiikin taitajaksi, jonka Iisalmi ja Kulttuurikeskus ovat siivittäneet tähdiksi musiikkitaivaalle. Iisalmelaista osaamista löytyy niin klassisen kuin myös pop-musiikin huippunimistä, unohtamatta suinkaan maankuuluja jazzkonsetteja, joista Iisalmessa saadaan nauttia ympäri vuoden.

Perheentalo yhteistyö on monta toimijaa sisältävä kumppanuusmalli, josta on kasvanut yksi iisalmelainen menestystarina. Keskeisinä toimijoina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Iisalmen yhdistys ry, Iisalmen Pelastakaa Lapset ry ja Ylä-Savon Ensi- ja Turvakotiyhdistys ry.

Lisäksi toimintojen toteuttamiseen osallistuu lukuisia eri järjestöjä ja muita tahoja kuten seurakunta, Iisalmen kaupunki, Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä ja Savonia AMK.

Iisalmessa vuonna 2004 käynnistetty Perheentalo-yhteistyö on viime vuosina laajentunut nopeasti. Joensuun Perheentalon toiminta aloitettiin vuonna 2012. Kuopiossa 2015 ja viime vuoden puolella myös Siilinjärvellä ja Varkaudessa.

Perheentalo-yhteistyö kutsuttiin mukaan Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) koordinoimaan Emma&Elias -hankkeeseen vuosiksi 2013-2017. Näiden vuosien aikana Perheentalo pääsi mukaan lapsiperheiden muutosohjelmaan (LAPE), erityisesti perheiden avointen kohtaamispaikkojen valtakunnalliseen kehittäistyöhön.

Perheentalo oli mukana mukana LSKL:n ja STEA:n rahoittamassa Perheet keskiöön -hankkeessa (2018-2021), jossa kehitettiin järjestölähtöistä perhekeskustoimintamallia yhdessä monitoimijaisten LAPE-työryhmien kanssa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

Pohjois-Savo on yksi kuudesta maakunnallisesta pilottialueesta Perheentaloineen.

“Samanlaista toimintaa on jo nyt useilla paikkakunnilla, mutta toteutustavat ovat erilaisia. Mikäli Perheentalon toimintamalli tulee jatkossa yhdeksi Lapsi- ja perhepalveluiden toimintamalliksi, toteutustapaa muokataan jatkossakin jokaiselle paikkakunnalle sopivaksi, toteaa Iisalmen Perheentalon johtajana alusta saakka työskennellyt Sinikka Roth.

Perheentalon toiminta sai alkunsa Iisalmessa vuosituhannen alussa, jolloin Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Iisalmen yhdistys, Ylä-SAvon Ensi- ja turvakotiyhdistys ry ja Iisalmen Pelastakaa Lapset ry yhdistivät voimansa.

Yhdistysten silloiset puheenjohtajat ja toiminnan aloittaneet Anne Vola, Päivi Korolainen ja vuonna 2004 mukaan tullut Taina Sidoroff kertovat, että yhdistykset toimivat erillään, mutta niillä oli uusien tilojen tarve.

“Uusia tiloja etsiessämme hoksasimme, että voisimme toimia yhdessä. Ajattelimme, että yhteistyöllä pystymme tarjoamaan lapsiperheille palveluja monipuolisemmin”, he kertovat.

Kun yhteistyön siemen oli kylvetty, yhdistykset alkoivat etsiä myös yhteistä työntekijää, joka koordinoisi kaikkien yhdistysten toimintaa päällekkäisyyksien välttämiseksi.

“Kaiken lähtökohta oli perheiden tarve. Meillä kaikilla oli sama tavoite, avun tarpeessa olevien perheiden auttaminen”. Korolainen kertoo.

MLL:n Iisalmen yhdistys ry ja Iisalmen Pelastakaa Lapset ry muuttivat Naistentalolle vuonna 2002, jonka jälkeen yhteistä toimintaa suunniteltiin aiempaa tiiviimmin. Kaiken ytimessä oli koota kolmen yhdistyksen palvelut saman katon alle – Perheen taloon.

“Sama periaate ohjaa toimintaamme edelleen: tarjoamme eri yhdistysten palveluja saman katon alla. Eikä perheiden tarve ole kadonnut minnekään – päinvastoin.”

Perheentalo-yhteistyö alkoi Iisalmen Naistentalolla MLL:n Iisalmen yhdistyksen perhekeskus Onni ja Ilonan tiloissa vuonna 2004, kun ensimmäinen Raha-automaattiyhdistyksen rahoituspäätös varmistui. Kaikki sai alkunsa kolmivuotisella hankkeella, joka sai jatkorahoitusta kahdeksi vuodeksi.

Vuonna 2008 iisalmelaisille vihjattiin Helsingistä, että toiminta on niin laadukasta, että sille kannattaisi hakea pitempiaikaista rahoitusta. Se toteutui, ja Perheentalo pääsi muutamaa vuotta myöhemmin mukaan viisivuotiseen Emma&Elias avustusohjelmaan. Sen mahdollistamana Perheentalolle palkattiin yksi työntekijä lisää.

Toiminta vakiintui Naistentalossa, kunnes toiminta piti ullakkotilojen palovahinkojen korjauksen vuoksi siirtää pois vuonna 2015.

“Naistentalon tilat olivat ihanat, vanhassa hirsirakennuksessa oli omanlainen tunneloma. Mutta nykyiset tilat tässä Pohjolankadulla ovat keskeisellä paikalla ja lastenvaunujen kanssa tänne on helppo tulla. Kävijämäärät ovat nousseet”, Roth iloitsee.

Tällä hetkellä Perheentalossa työskentelee kolme päätoimista ja yksi tuntityöntekijä. Lisäksi Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistyksen palkkalistoilla on neljä työntekijää Perhetupa Väkkärässä.

Perheentalon arki on lasten ja vanhempien kohtaamisia. Perheiden avoimessa kohtaamispaikassa Onni ja Ilonassa vanhemmat tapaavat toisiaan ja lapset löytävät samalla leikkikavereita. Ja vaikka käynnissä olisi jostain syystä pitempikin tauko, lapset ja äidit tulevat innolla uudestaan mukaan tuttujen äitien ja lasten joukkoon.

Perheentalon yhteisöllisyys on yksi perusarvo, jonka aistii jo ulko-ovella. Tulijat otetaan hymyillen vastaan ja Perheentalon väelle on kasvanut sosiaalinen verkosto lähes itsekseen.

Perheentaloa aikoinaan perustamassa olleet Vola, Korolainen ja Sidoroff ovat mielissään siitä, että iloinen toiminta ja verkostoituminen vanhempien kesken on saavuttanut yhä useampia perheitä.

“Perheentalon avulla paikkakunnalle muuttavan lapsiperheen on helppo löytää uusia ystäviä ja luoda uusia verkostoja uudella paikkakunnalla. Tämä tukee erinomaisesti By Iisalmi -markkinointityötä, jolla tavoitellaan Iisalmeen uusia asukkaita”, he sanovat.

Perheentalon perusarvoja ovat myös saavutettavuus ja esteettömyys sekä osallisuus ja asiantuntevuus.

“Teemme tiivistä yhteistyötä Iisalmen kaupungin varhaiskasvatuksen ja Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän kanssa. Me emme ole asiantuntijoita, vaan tarpeen tullen pyydämme asiantuntijoita tulemaan vanhempien tueksi”, Roth kertoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa haetaan erilaisia vaihtoehtoja sille, miten lapsiperheiden arkea voitaisiin tulevina vuosina tukea. Perheentalon toimintamalli on yksi mahdollisuus.

Roth uskoo, että onpa toimintamalli mikä hyvänsä, paikallisia eroavaisuuksia löytyy. Kunnat ja sotepalvelujen tuottajat ovat toiminnassa vahvasti mukana.

“Meillä kaiken toiminnan ydin on vapaaehtoisuus ja toiminnan taustalla on kolme yhdistystä, jotka ovat yhdistäneet voimansa. Toiminnoissa korostuu varhainen tuki. Toimintavalikostamme löytyy avoimen kohtaamispaikan lisäksi tukihenkilö/sporttikummitoimintaa, mummolaa, yökylää ja päiväryhmä Pampulasta vaativaa vauvatyötä.”

“Lisäksi vapaaehtoistoimijoille löytyy jokaiselle jotakin tehtävää – villasukkien kutojista tapahtumien järjestäjäksi, joten rohkeasti mukaan, järjestämme säännöllisesti perehdytystä uusille vapaaehtoisille”, Ruth kannustaa.

Iisalmen toimintamallissa julkinen sektori tukee toimintaa erinomaisesti, niin taloudellisesti kuin tarjoamalla asiantuntemustakin.

“Ilman erinomaisia yhteistyökumppaneita Perheentalon toiminta ei olisi tämän viidentoista vuoden aikana onnistunut yhtä hyvin. Ja vaikka yhteistyökumppanit ovat tärkeintä, kaikkein tärkein yhteistyökumppani Perheentalolle ovat kaikki vapaaehtoiset. Ilman heitä Perheentaloa ei olisi olemassa. Toimimme yhdessä lasten parhaaksi”, Roth kiittää.

Vuodet Kuala Lumpurissa kasvattivat Sanna Svenskin arvostusta omaa kotimaata ja -kaupunkia kohtaan. Iisalmessa puhdas luonto on lähellä ja elämä on helppoa sekä turvallista.

Sanna Svensk on syntynyt Iisalmessa. Hän muutti lukio-opintojen päätyttyä Helsinkiin. Hetken siellä asuttuaan hän totesi, että siellä on mukava käydä, mutta omaa kotia hän ei pääkaupunkiseudulle osaa kuvitella. Sanna päätti lähteä vielä kauemmas ja muutti Aasiaan, tarkemmin sanottuna Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Siellä vierähti vajaa neljä vuotta, kunnes hän palasi takaisin koti-Suomeen ja Iisalmeen.

Tällä hetkellä Sanna asuu perheensä kanssa maaseudulla, Iisalmen Pitkäkoskella, Hernejärven alueella.

“Olen neljän lapsen (iät 19, 13, 11 ja 6v.) äiti ja vaimo. Meillä on kaksi kissaa sekä kanala. Perhe-elämä on tiivistä ja puuhaa riittää.”

Sanna Svensk ei voisi kuvitellakaan asuvansa missään muualla.

“Täällä on hyvä juuri nyt, tässä elämänvaiheessa. Lapset saavat käydä kyläkoulua. Oma ja mieheni työtyila sijaitsee samassa pihapiirisä. Voimme hyvällä tavalla elää omassa maalaiskuplassa, josta pääsee tarvittaessa reissuun maailmalle.”

Sanna toimii laajasti kulttuuri- ja taidealalla: ohjaa taideryhmiä, toimii nukketeatterissa, tekee taidetta, keramiikkaa, maalaa ja ompelee. Hän järjestää vuosittain suositun Veikkolan Joulu -tapahtuman kotonaan, vanhassa kansakoulussa.

“Lasten harrastukset vievät ison osan illoista, mutta se kuuluu tähän kohtaa elämää. Ja ilokseni olen huomannut, että Iisalmessa on todella hyvät mahdollisuudet harrastaa, niin liikuntaa kuin kulttuuriakin.”

Vuodet miljoonakaupungin sykkeessä opettivat Sannalle paljon, ja arvostus omaa kotimaata ja -kaupunkia kohtaan vain kasvoi. Iisalmessa häntä viehättää elämisen helppous, turvallisuus sekä lähellä oleva luonto ja sen puhtaus. Luonnossa liikkuminen on ollut aina läsnä perheen arjessa ja korona-aika on vain korostanut sen tärkeyttä.

“En ota mitään itsestäänselvyytenä ja tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että voin kotiovelta porhaltaa sankkoineni metsään marjastamaan tai pulahtaa koskeen uimaan lasten kanssa milloin vain. Puuhailu omalla pihalla ja kasvihuoneesta haetut vihannekset ovat mielestäni luksusta.”

Näyttelijän ja taiteilijan työ vaatii tietynlaista tarkkailijan roolia. Ympäristön tarkkailu on aina ollut osa Sannaa – hän ammentaa siitä työhönsä ideoita.

“Voin todeta, että rakastan savolaista kommunikointia, dialogia. Siinä todellakin vastuu jää kuulijalle kun savolaiset pääsevät vauhtiin ja kaikilla on ketunhäntä kainalossa. Koen, että täällä ei oteta elämää niin vakavasti. Meissä piilee sellainen positiivinen perusvire ja kaveria ollaan aina valmiit auttamaan. Tai sitten minä vain olen onnistunut haalimaan ne parhaat savolaiset yksilöt ympärilleni.”

Kun keskittyy hyvään, se kasvaa. Ja Sanna kokee, että elämä Iisalmessa on todellakin hyvää ja toinen luontomme löytyy ihmisten välisissä yhteyksissä, kohtaamisissa ja siinä, että olemme kuitenkin vielä todella lähellä luontoa.

“Iisalmeen muutosta haaveileville haluaisin sanoa, että ennemminkin kannattaa uskaltaa kokeilla kuin jälkeenpäin jossitella. Antakaa Iisalmelle ja itsellenne mahdollisuus, saatatte yllättyä positiivisesti!”

Iisalmen Luuniemi, kaunis maisema Porovedelle.

Ikkunasta ulos katsoessaan ei arvaisi olevansa puolen kilometrin päässä Iisalmen torilta.

On rauhallista ja hiljaista. Niin hiljaista, että sen voi ihan kuulla ja tuntea. Ei ole suhinaa eikä rätinää – ei vinkunaa, ei roisketta.

Siinä tuntuvassa hiljaisuudessa valmistetaan maailman parhaat kaiuttimet. Kaiuttimet, joilla voi kuulla jopa luonnon hiljaisuuden.

Eri puolilla maailmaa musiikin ammattilaiset ovat kiitelleet, että Genelecin valmistamissa kaiuttimissa on luonnollinen ääni. Se luonnollisuus syntyy Iisalmen Luuniemellä.

”Luonnon arvostus lähtee meillä Genelecillä tämän talon ihmisten arvomaailmasta”, sanoo Maria Martikainen.

Ympäristövastuullisuus on iso asia, jopa elämää suurempi. Tekipä ihmiskunta mitä hyvänsä, teot vaikuttavat aina luontoon. Kyse onkin siitä, kuinka hyvin ihmiskunta ja yritykset ottavat huomioon tekojensa vaikutukset. Genelecillä otetaan.

”Me haluamme tehdä mahdollisimman kestäviä tuotteita ja otamme niiden valmistuksessa luonnon mahdollisimman hyvin huomioon.”

Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia. Vaikka suuret kansakunnat ja suuret yhtiöt kaukana valtamerten tuolla puolen vaikuttavat maapallon ilmastoon enemmän, meistä jokainen voi pyrkiä toimimaan ympäristövastuullisesti.

Pienetkin teot ratkaisevat. Kuten tiedämme, vain yksi ruotsalainen teinityttö on saanut koko maailma ajattelemaan ilmastonmuutosta. Muutos syntyy pienin askelin. Ympäristövastuullisuus on tärkeää myös Genelecille.

”Se tarkoittaa samalla jatkuvaa toimintatapojen ja ajattelumallien kriittistä tarkastelua ja haastamista”, Martikainen sanoo.

Kuinka pitkä matka Iisalmesta on hotelli Hiltoniin Italian Moglianossa tai Pretorian yliopiston kampukselle Etelä-Afrikkaan?

Jos asiaa kysyttäisiin soinlahtelaiselta lämpöpuulta, matka ei ole kovinkaan pitkä. Riippuu
siitä, millä matkustaa, lämpöpuu sanoisi.

Iisalmen Soinlahdessa toimiva Oy Lunawood Ltd on maailman suurin lämpöpuun tuottaja,
innovatiivinen edelläkävijä ja kansainvälinen markkinajohtaja.

“Me käsittelemme lämmön ja vesihöyryn avulla suomalaisen havupuun kestämään siellä,
missä tavallinen puu ei kestä”, sanoo Lunawoodin Saara Kettunen.

Lunawoodin käsittelemää puuta toimitetaan Iisalmesta yli kuuteenkymmeneen maahan eri puolille maailmaa. Kohteet ovat hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää ympäristöystävällisyys ja puurakentaminen.

Venetsiasta vain tunnin ajonmatkan päässä Moglianossa sijaitsevan hotelli Hiltonin julkisivu on verhoiltu Lunawoodin lämpöpuulla. Pretoriassa uusi kampus on viimeistelty Lunawoodin lämpökäsitellystä männystä valmistetuilla aurinkorimoilla.

Samaan joukkoon italialaishotellin ja Pretorian yliopiston kanssa kuuluvat myös hotellit
Turkin Belekissä ja Thaimaan Pattayalla, kelluvat luksushuvilat Dubaissa ja palvelutalo
Kaskisissa.

Oy Lunawood Ltd lähti liikkeelle nollasta vuonna 2002, mutta jo vajaassa kymmenessä
vuodessa siitä kasvoi maailman markkinajohtaja.

Kasvuyritys työllistää Iisalmen tehtaan lisäksi Kaskisten ja Joensuun tuotantolaitoksilla sekä Lahden pääkonttorilla reilut sata henkilöä.

“Lunawoodin henkilöstö on erittäin sitoutunut ja intohimoinen omassa työssään. Teemme
tätä lämpöpuuta erittäin suurella ylpeydellä.”

Juho Vaarala on iisalmelainen nuori mies, joka on ollut Iisalmen Ladun kummiluokalle, joten Sikokallion hiihtomaja ja sen maastot ovat tulleet tutuiksi, samoin monet muut luontokohteet.

“Eräluokalla olemme opetelleet erilaisia erätaitoja, kuten nuotion sytyttämistä ja pilkkikalastusta”, Juho kertoo.

Iisalmessa ei tarvitse mennä kauaksi, että pääsee kävelemään luontoon. Juhon koti on Iisalmessa pienen pöllön – siis pöllösen – lahdella. Se on luonnonläheinen asuinalue vajaan kahden kilometrin päässä Iisalmen torilta.

Pollösenlahden takaa löytyvät kuuluisat Paloisvuoren ulkoilualueet, mutta melkein jokaisen Pöllösenlahden tien tai kadun toisella puolella on metsää.

“Lähimetsiä on erittäin runsaasti Iisalmessa, sanoisin. Enemmän ainakin kuin Helsingissä tai Tampereella”, Juho vertaa.

Vaikka ollaan kaupungissa, ollaan silti lähellä luontoa. Juho kertoo, että lähimetsissä voi havaita eläinten liikkumista, luonnon muuntumista ja kehittymistä.

Ja kun nuorista pojista on kyse, taitaa puussa kiipeilemisen taito olla yksi niistä asioista, joita retkillä oppii. Luontkärpänen on puraissut Juhoa sen verran, että hän valitsi ylemmille luokille valinnaisena aineena retkeilytaidot.

“Minä uskon, että siellä oppii monia hyödyllisiä taitoja aikuisikää ajatellen”, Juho arvelee.

Eikä ole väärässä. Erä- ja retkeilytaidot ovat ihmisille aina hyödyksi. On suorastaan luksusta, että Iisalmessa lähin luontopolku alkaa samasta paikasta kuin liikuntareittikin – omalta kotiovelta.

Kangaslammilla ja Peltosalmella sijaitsevat koulurakennukset hohtavat uutuuttaan ja jopa tuoksuvat uudelle. Kangaslammin rehtori Kaisa Kiiskinen sanoo, että oppilaat, henkilökunta ja tilojen iltakäytäjät ovat olleet uudistuksesta mielissään.

“Voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että nyt olemme nykyaikaisessa koulussa”, hän iloitsee.

Henkilökunta ja oppilaat pääsivät suunnitteluvaiheessa vaikuttamaan tulevan koulun ratkaisuihin. Tilojen suunnittelussa on huomioitu opetussuunnitelma, jotta sen toteuttaminen onnistuisi tiloissa mahdollisimman hyvin.

Koulurakennuksessa on esimerkiksi useita ryhmätyötiloja, joissa oppilaat pääsevät yhdessä työskentelemään. Kutosluokalaisen Adele Paldaniuksen lempipaikka on kakkoskerroksen aulassa sijaitsevalla “torilla”.

“Se on tällainen sohva. Näillä tykkäämme istuskella ja tehdä tehtäviä. Usein kysymme opettajalta, saammeko mennä tekemään tehtäviä käytävälle”, hän kertoo.

Toriksi nimetty alue on aulatla josta mennään sisälle luokkahuoneisiin. Torilla on sohvaryhmiä, joissa oppilaat voivat tehdä ryhmätöitä sen sijaan, että he istuisivat luokassa. Samanlaisia sohvaryhmiä on myös käytävillä. Kiiskinen sanoo, että koulun käytävä ei enää nykyisin ole pelkästään koulun käytävä.

“Se on nykyisin yksi opetustila siinä missä luokkakin. Olemme sukkakoulu, joten käytävät ovat siistit, koska ulkokengät jätetään aina eteiseen ja käytävillä liikutaan sukkasillaan”, Kiiskinen kertoo.

Uutta luokkatiloissa ovat myös seinät. Niitä voi tarpeen mukaan avata. Täten esimerkiksi kaksi luokkatilaa voidaan yhdistää yhdeksi.

“Uudet luokkatilat ovat erittäin toimivat. Pystymme yhdistelemään luokkahuoneita avaamalla väliseiniä, jolloin opetustila on monimuotoisempi. Myös luokan ja käytävän välinen seinä on avattavissa yhtenäiseksi tilaksi”, kertoo koulun vararehtori Heini Kettunen.

Hänen mukaansa hirsirakenteinen koulu on ollut kaikkien mieleen. Hirsiseinät ovat tuoneet rakennukseen aivan oman tunnelman.

“Koulu ei ole laitosmainen tai kolkko. Eskarit sekä 1.- ja 2.-luokkalaiset ovat omassa siivessä ja luokat 3-6 omassaan. Koko ympäristö on hyvin kyläkoulumainen.

Oppilailla ei ole omia pulpetteja, vaan henkilökohtaiset tavarat säilytetään laatikostoissa, jotka toimivat myös tilanjakajina luokkahuoneissa.

“Luokissa on huomattu, että oppilaat keskittyvät oman ryhmänsä työskentelyyn kun tilanjakaja on välissä”, Kettunen kertoo.

Peltosalmen koulu sijaitsee luonnonkauniilla alueella Peltosalmella. Lähiliikunta-alue, seikkailumetsä, urheilukenttä ja latureitit sijaitsevat aivan koulun välittömässä läheisyydessä.

“Tämä on unelmapaikka alakoululle. Ympäristö on todella rauhallinen ja turvallinen. Hirsirakennus sopii tähän maisemaan hyvin”, Kettunen toteaa.

Edellisessä, 1960-luvulla rakennetussa koulussa oli sekä ala- että yläluokat. Uudessa koulussa on vain alakoulu, sillä yläkoululaiset käyvät koulua kaupungin keskustassa.

Myös Kauppis-Heikin koulu on sukkakoulu, jolloin kengät jätetään aina eteiseen. Se lisää sisätilojen viihtyisyyttä ja rauhallisuutta.

“Hirsiseinät tuovat oman tunnelman. Ne vaimentavat ääniä ja ovat akustisesti hyvä ratkaisu. Täällä on hyvin lämmin ja kodikas tunnelma”, Kettunen iloitsee.

Iisalmen kaupungin suunnitteluarkkitehti Katja Lintunen kertoo, että Kangaslammin ja Peltosalmen koulut mahdollistavat erinomaisesti uuden opetussuunnitelman toteuttamisen, vaikka tyyliltään koulut eroavat toisistaan.

“Kangaslammilla on käytävä, jonka varrella luokkahuoneet ovat. Kauppis-Heikin koululla luokkatiloja voidaan avata käytäväalueeseen, jolloin käytävä voi sulautua osaksi opetustiloja.”

Koulut edustavat nykyaikaista oppimisympäristöä, jolta edellytetään monipuolisuutta ja muunneltavuutta. Esimerkiksi Kauppis-Heikin koulun näyttämö toimii myös opetustilana ja iltapäiväkerhon tilana tai se voidaan avata osaksi ruokasalia. Liikuntatiloja hyödynnetään yhä enemmän myös muuhun opetukseen kuin liikuntaan. Pallopelit voivat olla osa matematiikan opetusta.

“Suunnittelun lähtökohtana oli löytää monikäyttöisiä ja toimivia tilaratkaisuja, ei pelkästään koululuokkia. Myös kalustuksessa haettiin monipuolisuutta, jotta jokaiselle löytyy sopivat tuolit, penkit, sohvat tai säädettävät pöydät”, Lintunen jatkaa.

Nykyaikaisessa koulussa tilaa halutaaan yhä enemmän muokata helposti siirrettävillä kalusteilla ja luoda erilaisia oppimissaarekkeita eri tarkoituksiin ja erikokoisille ryhmille. Tulevissa kohteissaan kaupunki haluaa hyödyntää Kangaslammin ja Kauppis-Heikin koulun parhaat kokemukset.

“Runnin kouluhankkeessa ja muissakin tulevissa ratkaisuissa halutaan hyödyntää monia niitä asioita, joita nyt on havaittu hyviksi. Opetus muuttuu ja haluamme, että tilat pystyvät vastaamaan yhä paremmin muutoksiin. Muuntojoustavuus on keskeistä”, Lintunen sanoo.

Iisalmen seudulla elävä vahva yrittäjyyshenki on maankuulu ilmiö, Iisalmen ihme.

Kun Iisalmen ihmeeseen lisätään naisenergiaa, noustaan oikopäätä nextille levelille: syntyy
naisyrittäjyys.

Olympiavuonna 1952 perustettu Iisalmen Yrittäjänaiset omaa kunniakkaan perinteen, jota Iisalmen Seudun Yrittäjänaiset ovat vieneet menestyksellä eteenpäin uudella, aiempaa laajemmalla nimellään jo yli kymmenen vuotta.

“Me yrittäjänaiset saamme paljon virtaa toisistamme”, paljastaa yhdistyksen puheenjohtaja Tiina Karppinen.

Energinen naisyrittäjien joukko kokoontuu säännöllisesti. Perustamiskokouksen ilmoituksessa kutsuttiin paikalle naisia, ja sen jälkeen heitä on aina vaan riittänyt.

“Teemme paljon asioita yhdessä, kun yhdistyksemme järjestää kaikkea kivaa. Siellä sitä virtaa ja virkistystä saa.”

Naisyrittäjät tuntevat hyvin toisensa ja tukevat toinen toisiaan. Tiivis yhteistyö, toisista välittämien ja yhdessä tekeminen ovat yrittäjänaisten juttu.

“Tämä yhdistää meitä yrittäjänaisia. Toiminta antaa paljon iloa ja puhtia jokaisen yrittäjän arkeen”, iloitsee yrittäjä Eila Sirviö.

Iloisen puheensorinan lomassa yrittäjänaiset luovat myös verkostoja. Kollegiaalisen,
lämminhenkisen ja toisiaan erinomaisesti ymmärtävän ja arvostavan verkoston avulla naisyrittäjät onnistuvat taitavasti samaan lisää niin asiakkaita kuin yhteistyökumppaneitakin.

“Tapaamme aivan valtavasti uusia, innostuneita, ihania ja energisiä ihmisiä. Se on meidän
menestyksemme salaisuus”, Sirviö paljastaa.

Yksin ei ole kukkaan mittään. Hyvällä porukalla tulloo paras tulos, on täälläpäin huomattu.

Alunperin tuon yhteistyön tarpeellisuuden puki sanoiksi teollisuusneuvos Einari Vindgrén. Hänen perustamansa Ponsse on toinen niistä yhtiöistä, jonka ympärille Ylä-SAvossa on kasvanut rautaisen vahva yhteistyöverkosto.

Yrityksissä on huomattu, että Iisalmen seudulla ei ole niin lyhyttä matkaa, etteikö sitä kannattaisi tehdä. Vaikka sitten kantamus olisikin pikkuisen painavampi.

Iisalmessa toimiva Suomivalimo on keskisuurten rautavalujen toimittaja: luotettava, joustava ja paikallinen kumppani asiakkailleen. Helsingissä vuonna 1918 perustetulle, Iisalmeen vuonna 1975 siirtyneelle yritykselle yhteistyö antaa hyviä mahdollisuuksia.

Kun yrityksen toimitusjohtaja Olli Karhunen kuvailee yrityksen yhteistyötä, hän ei sano “lähellä”, vaan “välittömässä läheisyydessä”.

“Pystymme toimittamaan tehokkaasti valimomme välittömästä läheisyydestä pintakäsiteltyjä ja koneistettuja valukomponentteja”, Karhunen kertoo. Valimon välittömästä läheisyydestä ei ole pitkä matka myöskään naapuriin. Edes aitaa ei ole välissä.

Teräksenlujaa osaamista tarjoava Metallityö Vainio -yhtiöiden toimitusjohtaja Tommi Lähteinen sanoo, että heillä tehdään tiivistä yhteistyötä useiden yritysten kanssa, niin isompien kuin pienempienkin. Yritys on luotettu metalli- ja rakennusteollisuuden sopimusvalmistaja.

“Iisalmen seudun teollisuuden tiiviin yhteistyön ansiosta Metallityö Vainio -yhtiöt voi tehdä maailmanluokan komponentteja maailmanluokan laitevalmistajille”, hän kertoo ylpeänä.

Iisalmelainen Purkumerkki on elävä esimerkki siitä, kuinka otollinen maaperä Iisalmen seutu on yritystoiminnalle.

Mikko Mähönen perusti yrityksensä vuonna 2015. Hänellä oli yritysidea, muttei pääomaa.

”Osakepääomaa varten otin pikavipin, se on ihan totta”, Mikko kertoo.

Ja siitä se lähti – vaatimattomasti liikkeelle, mutta kovalla vauhdilla eteenpäin. Jo ensimmäisellä tilikaudella liikevaihtoa kertyi yli 400 000 euroa. Seuraavana vuonna yritys pani paremmaksi ja kaksinkertaisti sen.

Eipä jäänyt pikavippi pitkäksi aikaa roikkumaan.

”Alkuperäinen ajatus oli tehdä rakennusten sisäpuolisia purkutöitä. Mutta lähdimme rohkeasti investoimaan koneisiin. Sitten yhtäkkiä huomattiin, että mehän pystymmekin haastamaan isot valtakunnalliset purkuliikkeet. Sillä tiellä tässä nyt ollaan.”

Purkumerkki toimii tällä hetkellä melkein koko valtakunnan alueella, eteläisimmät purkukohteet ovat olleet Helsingissä ja pohjoisimmat Rovaniemellä. Tällä hetkellä yritys työllistää lähes 20 henkilöä kokoaikaisesti ja liikevaihto on noussut yli kolminkertaiseksi alkuun verrattuna. Kasvua on kertynyt joka vuosi.

”Olen tästä meidän porukasta pirun ylpeä. Olemme onnistuneet sellaisissa kohteissa, joissa on ollut tiukka aikataulu ja korkeat ympäristövaatimukset.”

Rautaisesta ammattitaidosta kertoo sekin, että Purkumerkin työmaalla purettava materiaali hyödynnetään lähes sataprosenttisesti kiertoon.

”Ei ole olemassa sellaista rakennusta, jota emme nykyisin pystyisi purkamaan. Koulut, teollisuuslaitokset, sairaalat ja jopa leikkimökit. Kaikki puramme, mitä vaan eteen tulee”.

Pesolan Pihviliha sijaitsee Runnin Pesolanniemessä. Tilalla on kasvatettu Charolais-rotukarjaa vuodesta 2004 alkaen. Lihan suoramyynti aloitettiin vuonna 2013. Tila myy vain omalla tilalla syntyneiden ja kasvaneiden nautojen lihaa. Aitous, hyvä ruokinta ja otolliset kasvuolosuhteet kuuluvat tilan menestystarinaan. Tilan isäntä Antti Niskanen on tunnettu rennon lupsakkaasta asenteestaan ja yhteisöllisestä toiminnastaan.

Pesolan Pihviliha on voittanut muun muassa Vuoden lähituottaja -palkinnon vuonna 2016 K-ruoka Awardsin järjestämässä Parasta Suomessa -äänestyksessä.

Mikä erottaa teidät muista lihantuottajista?

“Meillä on älyttömän hyvät tuotteet. Lisäksi meikäläisen savolainen persoona vaan on erilainen kuin muilla, ja omana itsenäni teen tätä hommaa”, Niskanen toteaa.

Tuotteisiin kuuluu muun muassa jauhelihaa, tuoremakkaraa, paistia, fileitä sekä pienempiä että isompia ruhonosia.

Niskanen kertoo olevansa henkeen ja vereen lähituottaja. Alueella markkinatyötä tehdään tiiviisti liikkuen sadan kilometrin säteellä myyntireissuilla ja tapahtumissa. Yhteistyötä tehdään myös muiden paikallisten tuottajien ja yritysten kanssa. Palveluasenteesta kertoo sekin, että tuotteet kuljetetaan myyntipaikkojen lisäksi vaikka suoraan kotiovelle.

“Meillä laadukkaan tuotteen mittari ei ole pelkkä mahtava liha vaan koko ketju, joka alkaa vasikan syntymästä. Myymme vain meillä syntyneen ja kasvaneen naudan lihaa. Meille on todella tärkeää, että nauta saa elää mahdollisimman hyvän elämän.”

Iisalmen tornitaloilla syntynyt, mutta pian Pöllösenlahdelle perheensä kanssa muuttanut Timo Hirvonen on iisalmelaisille ja yläsavolaisille jazzin ystäville tuttu musiikin ammattilainen.

Vaikka hän on opiskellut musiikkia Kuopiossa ja Helsingissä Sibelius-Akatemiassa, kiittää hän kotikaupunkiaan monista musiikillisista vaikutteista.

“Iisalmessa oli nuoruudessani tosi vilkasta bänditoimintaa. Nuorisotalo ja nyt jo valitettavasti autuaammille soittoareenoille siirtynyt Pete Kauppinen olivat merkittävässä roolissa, mutta ehdottomasti myös kaupunki siinä, että se mahdollisti nuorten bändiharrastuksen niissä soittokämpissa”, HIrvonen sanoo.

Iisalmen Luuniemellä oli 1980-luvun lopulla Uiton majaksi kutsuttu bändikämppä, jossa bändit viettivät aikaa soitellen ja treenaten. Kun bändikämppä Luuniemellä otettiin käyttöön, nuorten harrastuspaikka siirtyi Kivirannalle.

“Siellä kämpällä olen ensimmäisen kerran törmännyt muun muassa Apulantaan bänditapahtuman yhteydessä”, hän muistelee.

Soittokämppien musiikkityylit vaihtelivat metallista progeen ja punkkiin. Monipuolista, voisi luonnehtia. Vaikka Hirvonen soitti paikallisissa bändeissä monenlaista musiikkia, iski oma musiikillinen herätys koululaiskonserteissa Iisalmen Kulttuurikeskuksessa.

Hirvonen muistelee olleensa ehkä Juhani Ahon koulussa kahdeksannella luokalla, kun näki kaksi konserttia, jotka ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Toinen oli Kolmen markan jazzkonsertti ja toinen oli Jari Perkiömäen johtama orkesteri, jossa soittivat Teppo Mäkynen, Ape Anttila ja Mika Mylläri.

“Varsinkin jälkimmäinen kokoonpano vaikutti minuun syvästi. He soittivat musiikkia ja improvisoivat. Muistan ajatelleeni, että muusikot osavat nyt jotain sellaista, jota minä en vielä osa, mutta haluan oppia. Silloin jazzmusiikki iski minuun, Hirvonen kertoo.

Pöllösenlahdella nuoruuttaan asunut Hirvonen oli lapsuusvuosinaan jatkuvasti menossa. Niin Kihmulan kuin Kankaankin jalkapallokentät tulivat enemmän kuin tuuksi. Aina vaan pelattiin.

“Olin ehkä juuri kouluikäinen kun äitini kysyi ennen joulua mielipidettä siihen, että toisiko joulupukki jouluna urut. Sitten muistan menneeni Citykäytävään Filipczakin musiikkiliikkeeseen, jossa Raimo Jokisalmi piti urkukurssia. Sieltä kaikki alkoi.”

Hirvonen innostui musiikin soittamisesta ja löysi itsensä paikallisista nuorisobändeistä. Ensimmäiset yhteissoitot hän tosin teki Ressiboys-orkesterin kämpässä. Juha Leksis huolehti ja teki hauskaksi poikien bändiharrastuksen.

“Muistan myös yhden ulkoilmakonsertin Iisalmesta. Iiro Rantalan Trio Töykeaät oli esiintymässä Olutmestarin terassille rakennetulla esiintymislavalla. Terassilla oli varmaan 500 ihmistä ja meininki oli ihan huikea. Voi sanoa, että nuo kolme konserttia ja Iisalmen vahva nuorisobändien kulttuuri olivat merkittävimmät tekijät siihen, että musiikista tuli minun ammattini.”

Liikunnallinen lapsuus ja nuorisobändit ovat olleet merkittäviä asioita, mutta mitä muuta Iisalmi on tarjonnut?

“Iisalmesta olen saanut hyvän peruskoulutuksen. Koulukokemus on ollut erittäin positiivinen kaikin puolin. Lisäksi harrastusmahdollisuudet ovat Iisalmessa olleet aina huippuluokkaa, niin liikunnassa kuin musiikissakin. Kolmas iso asia on turvallinen ja puhdas asuinympäristö, jossa on ollut mukava kasvaa.”

Kun Hirvonen nykyisin puhuu Iisalmesta, hän tuo aina esille harrastusmahdollisuudet.

“Kun muusikkoystäväni tulevat konsertoimaan Iisalmeen, liikuntamahdollisuudet tulevat aina esille: tennis, palloilumahdollisuudet ja jääkiekko. Erityisesti uimahalli. On hienoa, että Iisalmessa on nyt uusi uimahalli. Se on kunnallinen palvelu, joka koskettaa vauvasta vaariin.

Harrastusmahdollisuuksien lisäksi Hirvosen aika nykyisin kuluu Iisalmessa työn merkeissä. Koko Jazz Club järjestää aktiivisesti konsertteja eri paikoissa. Kannatusyhdistyksen kautta on jo kaksi kertaa päästy nauttimaan jazzfestivaalista keskellä pimeintä talvea.

Näillä tapahtumilla Hirvonen haluaa sulkea yhden ympyrän – sen, josta hän itse sai kipinän musiikkiin.

“On hienoa, että voin olla tuomassa ihmisille elämyksiä. Iisalmen seuduilla on yrityksiä, joilla on kansainvälisiä työntekijöitä ja verkostoja. Kun Iisalmeen muuttaa työn perässä, on tärkeää, että heille voidaan tarjota kulttuurielämyksiä.”

Jazzmusiikin näkökulmasta Iisalmesta on Hirvosen mukaan kehittynyt merkittävä konserttikaupunki.

“Olemme alalla kansallinen puheenaihe. Kaupungissa käy kansainvälisiä jazzmusiikin huippunimiä enemmän kuin monella muulla paikkakunnalla. Taustalta löytyy pitkäjänteinen kehitystyö Raatihuoneen yrittäjä Olli Ylhäisen kanssa. Hän on poikkeuksellinen kulttuurivaikuttaja millä tahansa mittarilla, respect, Hirvonen toteaa.

Myös yläsavolainen yleisö ansaitsee Hirvoselta ja hänen kollegoiltaan kiitoksen.

“Iisalmessa on erinomainen yleisö. Se kuuntelee tarkasti, nauttii ja osaa arvostaa.” Hirvosen mukaan monet muusikot ovat tuon seikan huomanneet, olipa keikka sitten Kiuruvedellä, Vieremällä, Lapinlahdella tai keskellä Iisalmea.

Kansainväliset jazzartistit ovat Iisalmessa käydessään nostaneet esille mielenkiintoisen yksityiskohdan ja sanoneet: “You have a strong tribal feel here”, joka olisi vapaasti suomennettuna, että teissä on vahvaa heimotunnetta.

Hirvosen mielestä asia on päivänselvä.

“Seudullamme asuu kosmopoliittia ja uudelle avointa porukkaa. Ilmapiiri uuden syntymiselle on otollinen, sen todistavat lukuisat alueemme menestystarinat”, hän sanoo.

Vaikka jatko-opinnot ja työt veivät Susanna Kauppista eri puolille Suomea, oli Iisalmeen aina mukava palata. Iisalmi tarjoaa Susannan mielestä työelämän vastapainoksi mutkattoman arjen ja loistavat vapaa-ajan mahdollisuudet.

Susanna Kauppinen on vienyt määrätietoisesti eteenpäin yrittäjäuraansa tapahtumatuottajana Ylä-Savon sydämessä, Iisalmessa. Elämän varrella muutto Iisalmeen on ollut iseamman kerran ajankohtainen. Ensimmäisen kerran hän muutti Iisalmeen kaksivuotiaana ja peruskoulun jälkeen ilmaisutaitolukio-opinnot veivät Kuopioon, josta hän palasi Iisalmeen ja työelämän pariin muutamiksi vuosiksi.

Teatteriharrastus innoitti Susannaa ja sen myötä hän päätyi Seinäjoen ammattikorkeakouluun opiskelemaan tapahtumatuotantoa. Opintojen aikana työt veivät häntä välillä Helsinkiin, välillä Pohjois-Savoon. Opintojen päätyttyä festivaalituottajan työt vetivät puoleensa ja edessä oli muutto Helsinkiin.

“Aika Helsingissä oli ammatillisesti tosi antoisaa ja opettavaista, mutta elo ja olo ei ollut kohdallaan. Syksyn 2019 saapuessa oli siis jälleen aika pakata muuttokuorma ja lähteä takaisin sinne missä on mukava herätä ihan tavalliseen tiistai-aamuun”, Kauppinen kertoo.

Paljon reissutyötä tekevä Kauppinen osaa arvostaa Iisalmen hyviä kulkuyhteyksiä. Kaupungin sijainti valtatie 5:n varrella, sujuvat junayhteydet ja vajaan tunnin matka lentokentälle mahdollistavat helpon kulkemisen.

Iisalmen kaupunki on tarjonnut hänen mukaansa kannustusta ja tukea yrittäjyyteen. Pienen kaupungin suurin vahvuus on verkostoissa – kun apua tarvitsee, tietää heti keneltä sitä pyytää ja hyvin todennäköisesti sitä myös saa.

“Ammatillisesti näen Iisalmen alueella, Ylä-Savossa, loputtomasti mahdollisuuksia, sillä täällä on tekemisen meininki ja yhteen hiileen puhaltamisen voima on toden teolla ymmärretty.”

Iisalmesta löytyy monipuoliset palvelut ja harrastusmahdollisuudet niin urheilun kuin kulttuurin saralta.

“Arki pyörii vahvasti tapahtumatuottajan työn ympärillä, mutta vapaa-ajalla tykkään rymytä metsissä suunnistusrastien tai ihan vain hiljaisuuden perässä, hääräillä keittiössä sekä käydä teatterissa.”

Susanna on ehtinyt Iisalmessa asuessaan harrastaa suunnistusta, sulkapalloa, tennistä, hiihtoa, tanssillista voimistelua, kansantanssia, pianon soittoa, partiota, teatteria sekä lukuisia erilaisia liikunta- ja puuhakerhoja. Nykyään hän viihtyy Paloisvuoren lenkkimaastoissa ja paikallisella crosstraining-salilla.

“Mutta mikä tärkeintä, minulle Iisalmessa elämisestä tekee hyvää perhe ja tunne yhteenkuuluvuudesta. Paluumuuttopäätökseen vaikutti merkittävästi se, että täällä voin asua lähellä perhettäni sekä isovanhempiani. On myös mukavaa, kun kadulla tulee vastaan tuttuja kasvoja keitä tervehtiä ja jututtaa.”

Hänen mukaansa Pohjois-Savossa toinen luonto löytyy täällä asuvista ihmisistä.

“Toinen luonto on minulle välittämistä, vahvuutta, rohkeutta, tunnetta ja pilkettä. Olen varma, että muualta tänne muuttavat pääsevät hyvin nopeasti kärryille, mikä tämä toinen luonto on. Sitä ei ole kehenkään sisäänrakennettu vaan siihen kasvetaan.”

Kauppinen on kokenut olonsa Iisalmessa turvalliseksi. Täällä on tilaa toteuttaa itseään ja omia haaveitaan, liittyivätpä ne sitten asumiseen, työelämään, harrastuksiin, kouluttautumiseen tai mihin tahansa elämän osa-alueeseen. Hän toivottaa Pohjois-Savoon tervetulleeksi kaikki ne, jotka haluavat arjeltaan leppoisuutta, palveluita ja rauhaa.

“Tervetuloa! Minulle muuttopäätöksen tekemistä on aina helpottanut tieto siitä, että päätöksen ei tarvitse olla lopullinen. Tosin tällä kertaa luulen, että omalla kohdalla kyse on melko pysyvästä ratkaisusta.”

Se oli vuonna 1969.

Erkki Rönkön kuorma-auton lavalla ei ollutkaan soraa, vaan olutta. Keskiolut oli juuri vapautunut.

Olvin pihasta kuorma lähti Iisalmen ympäristöön ja vasta 7-vuotias Kari oli isän mukana keikalla.

“Tauolla syötiin omia eväsleipiä ja juotiin hiilihapotonta Olvin Jaffaa. Se oli aika hienoa”, Kari Rönkkö muistelee.

Pienyrittäjän perheeseen syntynyt Rönkkö näki yrittäjä-isän elämää läheltä. Tuo olutkeikka ei ollut ainoa, jolloin Kari oli isänsä kyydissä.

“Oman isän esimerkki ja intohimo yrittäjyyteen- Se oli se suurin vaikuttaja siihen, että kuljetusala vei minut. Tiesin sen jo silloin pikkupoikana.”

Mutta pikkupojalle ei luonnollisesti työtä vielä herunut. Ensin piti käydä koulut. Keskikoulunsa jälkeen Rönkkö haki ja pääsi ammattiopiston autonasentajalinjalle, joka avasi hänelle ovet työelämään.

“Ensimmäinen työpaikka oli Matti Makkosen Autokeskuksella, joka silloin sijaitsi Karjalankadulla Kankaan vesitornin juurella. Aloitin siinä autonasentajana.

Kun Makkonen rakensi uuden toimitalon Juho Peltolan naapuriin Tiirankadulle, Rönkkö seurasi mukana ja pääsi pian korjaamohallista varaosamyyjäksi.

“Kun isäni jälkeen näin, miten Matti Makkonen veti tätä hommaa, johti omaa yritystään määrätietoisesti kehittäen, oli silläkin näin jälkikäteen ajateltuna iso vaikutus.”

Oman isän ja Makkosen lisäksi Rönkkö kerkesi olemaan tovin myös Kärkkäisen veljesten Auliksen ja Olavin palveluksessa Iisalmen Traktorikoneella.

“Myös siellä pääsin näkemään erinomaisia esimerkkejä yrittäjyydestä.”

Kun Iisalmen Sanomat muuttui seitsemänpäiväiseksi vuonna 1985, halusi se pian ulkoistaa lehtien yökuljetuksen. Vuonna 1986 alkoi Rönköllä kuljetustoiminta, kun hän puolitoista vuotta ajoi lehtiä painotalolta jakajille. Päivisin hän oli yhä töissä Traktorikoneella.

“Kun sanomalehtien jakeluun tulivat myös Savon Sanomat ja Helsingin Sanomat vuonna 1987, jäin pois Traktorikoneelta. Kuljetustoiminta lisääntyi kerralla niin paljon.”

Ja kun kasvun tielle oli lähdetty, siellä Rönkkö myös pysyi. Kuljetustoiminta alkoi kasvaa ja pian asiakkaina olivat sanomalehtien lisäksi Heikkisen Leipomo, Posti ja Olvi.

Toiminta kasvoi nopeasti ja jo muutaman vuoden kuluttua yritysmuoto vaihtui toiminimestä kommandiittiyhtiöksi. Leipää, lehtiä, postia ja viinaa ajettiin jo kolmella autolla.

Kolme vuosikymmentä sitten, vuonna 1991, Ky muuttui Oy:ksi.

“Osakeyhtiössä yritykselle jää helpommin omaa pääomaa yritystoiminnan kehitämiseen. Yritysmuodon muutos oli samalla myös tietoinen päätös sille, että yritystoimintaan panostetaan.”

Vuonna 1991 Suomessa elettiin syvää lamaa. Työttömyys lisääntyi räjähdysmäisesti ja lukuisat yritykset menivät nurin. Rönkkö tietää, että pienestä se oli hänenkin kohdallaan kiinni.

“Kun yritystoimintaa laajennettiin, piti siihen saada pankista lainaa. Minullekin tarjottiin silloin halpoja ulkomaalaisia valuuttalainoja, mutta päätin pysyä suomalaisessa. Se oli kallista aikaa. Minulle on jäänyt mieleen numero 18,02. Se oli tuohon aikaan oman lainani korkoprosentti, siis 18,02!”

Ajan henki Iisalmessa, Ylä-Savossa ja koko Suomessa oli kaikkialla sama: Leipää tarvittiin ruuaksi, laman tuomat laskut kuljetti Posti ja huoliin ja murheisiin saatettiin ottaa vähän Olvia – ja huomisesta lehdestä odotettiin parempia uutisia.

“Tällaisten arkisten tuotteiden kuljettaminen oli tämän yhtiön pelastus silloin. Ja se, ettei laajentumisvaiheessa sorruttu valuuttalainoihin.”

Lamavuosina markan arvosta devalvoitiin ensin varovasti 14 prosenttia. Se ei riittänyt, vaan kellutuspäätöksellä sen arvosta hupeni vielä 27 prosenttia seuraavana vuonna.

“Tuo lama-aika vei monta hyvää yritystä”, Rönkkö huokaa.

Samaan aikaan Rönkkö pyrki määrätietoisesti kasvattamaan omaa toimintaansa. Oman isän esimerkki ja intohimo yrittäjyyteen kannusti palvelemaan asiakkaita ja tekemään asioita entistä paremmin.

“Profilella Vehiclesilla minulle sanottiin, ettei heille sopivaa kuljetusyritystä ole vielä olemassa. Pyysin kahden viikon mahdollisuutta ja sain sen. Siitä alaken olemme Profilen kanssa kasvaneet yhdessä.”

Toinen vielä upeampi kasvutarina löytyy Vieremältä, jonne Rönkkö kuljetti leipää, lehtiä ja viinaa 1990-luvulla. Usein kävi niin, että Rönkön auton edessä ajoi Ponssen väreihin maalattu Volvo, joka vei tehtaalle uusia osia Iisalmesta.

Kun Rönkkö ja Einari Vidgrén olivat molemmat Iisalmen Peli-karhujen taustajoukoissa, otti Rönkkö asian kerran puheeksi jääkiekkoasioiden jälkeen.

“Kysyin Einarilta, että olisiko hyvä tehdä yhteistyötä. Sanoin, että siihen meidän autoon sopisi myös Ponssen varaosia – tulisivat samalla kyydillä joka päivä.”

Muutamaa päivää myöhemmin Rönkkö sai puhelun Ponsselta.

“Sieltä ihmeteltiin, että sinäkö olet ostanut tuon meidän Volvon”, Rönkkö naurahtaa.

Tuon tapahtuman jälkeen Kuljetus Kari Rönkkö Oy on hoitanut myös Ponssen rahtiliikenteen Iisalmen ja Vieremän välillä. Yhteistyö on jatkunut, tehostunut ja kasvanut jo yli 20 vuotta.

Ponssen kanssa yhteistyö on laajentunut lähilogistiikassa aivan uusiin mittoihin. Kun Rönkkö osti ensimmäisen kiinteistönsä Iisalmesta, siirtyi sinne Ponssen varasto pääkaupunkiseudulta. Iisalmessa vuokrataso on edullisempi ja logistiikka varaston ja tuotannon välillä tehokkaasti hallittavissa.

Lähivarastoja Rönkkö on sen jälkeen tarjonnut myös muille asiakkailleen. Antinkadulla varastotilaa hyödyntävät myös Normet, Kilpivirrantielle on majoittuneena muun muassa Hanza Toolfac ja uutena Mellanon logistisen varastot.

“Meidän kasvu viime vuosina on ollut enimmäkseen yhteistä kasvua olemassa olevien asiakkaiden kanssa. Olemme hakeneet yhteistyöllä kustannustehokkuutta ja onnistuneet sitä löytämään.”

Yksi Iisalmen etu löytyy Rönkön mukaan hyvien yhteistyökumppaneiden ja edullisen vuokratason lisäksi karttakirjasta.

“Herranjestas sentään, Iisalmihan on ihan keskellä Suomea. Tästä on helppo hoitaa kuljetuksia minne päin vaan!”

Iisalmen keskeinen sijainti on Rönkön mukaan avainasemassa myös tulevaisuudessa. Se on yrityksen luontainen kasvukanava.

“Järkevin toiminnan kasvun tapa meillä on lähitulevaisuudessa se, että pyrimme tarjoamaan olemassa olevia reittejämme uusille asiakkaille. Ponssen tavoin, kun meidän auto on jo tien päällä, sopii siihen myös uusien asiakkaiden rahtia. Se on kustannustehokas tapa toimia.”

Pitemmälle tulevaisuuteen menevien ennusteiden tekeminen on vaikeaa. Kun Iisalmi täyttää 150 vuotta ja Kuljetus Kari Rönkkö Oy 40 vuotta, maailma on toisenlainen. Robotiikka on jo tulossa logistiikkaan, samoin monissa varastoissa hyödynnetään jo robotteja.

Tekniikka kehittyy myös ajoneuvoissa, joissa on uusia teknisiä keksintöjä jatkuvasti.

“Minä silti uskon, että kumipyöräliikennettä tarvitaan Suomessa tulevaisuudessakin. Suomi on niin pitkä maa. Ja meidän sijainti Iisalmessa, tässä keskellä Suomea, on erinomainen myös vuonna 2041.”