Julkaistut blogit -blogiarkisto

Toimeliaisuus rakentaa Suomea työelämän muuttuessa

24.1.2017 13:00
4

Etapilta eteenpäin -blogissa tutkain on vahvasti tulevaisuuden työssä, vaikka kynässä onkin myös työllisyys- ja elinkeinoelämän historian koukerot tunteva, pitkän linjan työllisyysasioiden kannattelija projektipäällikkö Harri-Pekka Luomi. Harri-Pekan kysymys kuuluu: Kuinka luomme elinvoimaa ja osallisuutta aikana, jolloin bruttokansantuotteen kasvu ei enää kerro hyvinvoinnin lisääntymisestä yksittäisen kansalaisen kohdalla?



Etappi – hankkeelle on kertynyt vuosien aikana mittava aineisto työnantaja- ja työnhakija-asiakkaidemme kokemuksellista tietoa. Aineisto on kertynyt kartoitettaessa yritysten tarpeita sekä valmennettaessa hankkeessa mukana olleita työnhakijoita. Aineistoa rikastuttavat monet kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon dokumentoidut tarinat, joissa asianosaiset ovat avanneet näkemyksiään tämän päivän työ- ja elinkeinoelämästä, työllistymisestä ja työllistämisestä.

Aineiston kautta avautuva kokonaiskuva on havahduttava:
- Työtä etsitään, joskus onnistutaan, toisinaan taas petytään - ja pettymyksen rippeet käännetään voimavaraksi seuraavaan ponnistukseen kerta kerran jälkeen.
- Kotia rakennetaan, perheonnen kanssa painiskellaan ja yhä etäämmälle pitää työn perään kurkottaa.
- Tekijää haetaan, valmista odotetaan, mutta potentiaaliseen päädytään. Lopulta tilauskanta monien muiden taustatekijöiden lisäksi määrittää, kuinka pitkäksi työpesti kulloinkin muodostuu.
- Yrittäjän yhteiskuntavastuuta kannetaan, riskiä arvioidaan ja liiketoiminnan horisonttia hahmotellaan epävarmuus- ja muutostekijöiden täyttämässä toimintaympäristössä.

Ei sinänsä mitään uutta, mutta yhä yleistyvää todellisuutta niin yrittämisen kun työnhaunkin arjessa. Ehkä merkkejä myös siitä, että työn ja toimeentulon perinteisesti vahva sidos on muuttunut globalisoitumisen, automatisoitumisen ja väestön ikääntymisen myllerryksessä. Kuvaan on tullut lisää epävarmuutta, pätkäluonteisuutta, neuvottomuutta ja niukkuutta. Ekonomistien puheisiin talouden ja tuottavuuden kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille ei enää uskota niin laajasti kuin aiemmin. Olemmehan jo nähneet kuinka tuottavuuden kasvun antimet tuppaavat kasautumaan ennestään jo yltäkylläisyydessä elävien pöytiin.

Kysymys kuuluu: Kuinka luomme elinvoimaa ja osallisuutta aikana, jolloin bruttokansantuotteen kasvu ei enää kerro hyvinvoinnin lisääntymisestä yksittäisen kansalaisen kohdalla? Kasvu ja työpaikat olivat teollisuus-Suomen aikaan hyviä välineitä toimeentulon ja hyvinvoinnin lisäämiselle ja levittämiselle. Nyt ne asettuvat uuteen yhteyteen ja mittaavat vain tiettyä globaalissa hyperkilpailussa mukana olevaa yhteiskuntamme osaa.

Enemmistö meistä elää epäjatkuvan työn todellisuudessa rakentaen mielekkään elämän puitteita pikemminkin sirpaleista, kuin yhteen peruskivijalkaan turvautuen. Voidaksemme hyvin, on meidän osattava luoda toimeliaisuutta silloinkin, kun palkallinen työ on katkolla. Tämän toimeliaisuuden hyvinvointivaikutus voi Suomen tulevaisuuden kannalta olla merkittävämpi kuin harvalukuisten kilpailukykyisten suuryritysten palauttamat panokset. Arkinen toimeliaisuus on se taso, joka synnyttää uutta työtä sekä avartaa käsityksiämme ja arvostuksiamme työstä ylipäänsä.