Iisalmen kehitysvaiheet pitäjästä kaupungiksi

Iisalmen historian kirjoitukset alkavat Santeri Rissasen vuonna 1927 valmistuneella Iisalmen entisen pitäjän historialla. Iisalmen kirkko- ja hallintopitäjä perustettiin vuonna 1627 ja sen alue käsitti nykyisen koko Ylä-Savon alueen yhteensä 6089 km². Entiseen pitäjään kuuluivat Iisalmi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Sonkajärvi ja Vieremä sekä Pielaveden Savon puoleinen osa.

1700-luvun kahdeksan viimeistä vuosikymmentä merkitsivät koko maassamme ja Ylä-Savossa voimakasta väestön kasvua, joka jatkui 1800-luvulle. Tämä tarkoitti uusien seurakuntien itsenäistymistä omaksi kirkkoherrakunnakseen ja Iisalmen "emäpitäjän" väestön pienenemistä. Pielavesi erosi vuonna 1811 pitäjästä ensimmäisenä, jonka jälkeen vuonna 1858 sitä seurasi Lapinlahti ja vuonna 1862 muodostettu Kiuruveden seurakunta.

Iisalmen kauppala 24.10.1860

Suomen senaatin toimesta Iisalmen kauppalan perustamisjulistus annettiin lokakuun 24 päivänä 1860 Haukiniemen niemelle Iisalmen pitäjässä. Iisalmen kauppala oli maa-alueiltaan pieni, vain 24 hehtaarin kokoinen. Se oli pohjoiseen menevän valtamaantien eli nykyisen Pohjolankadun, Savonkadun, Poroveden rannan, Simonojan ja Paloisvirran rajaama alue lahjoitusmaata, joka erotettiin Iisalmen pappilan tilasta. Kauppalan perustamisjulistuksen ja sen toimeenpanokirjoituksen mukaisesti Kuopion läänin kuvernööri Furuhjelm laati oman määräyksensä komissionmaanmittari C. W. Forssille, joka tämän määräyksen johdosta lohkaisi kauppalan maat ja toimitti maanmittaukset, joiden pohjalta Iisalmen kauppala sai asemakaavan vuonna 1861. Läänin kuvernööri oli laatinut myös ehdotuksensa Iisalmen kauppalan ohjesäännöksi, jonka senaatti vahvisti 16.10.1861. Tämä ohjesääntö käsitti kaksi lukua, joista ensimmäinen oli rakennusjärjestys ja toisessa luvussa määriteltiin kauppalanhallitus ja muiden asioiden käsittely. Lue lisää kauppalan vaiheista.

Kauppalasta kaupungiksi 20.10.1891

Iisalmen kauppalan kaupungiksi kehittyminen oli monivaiheinen ja pitkällinen tie. Petter Kumpulaisen innostamana kenraalikuvernööri von Berg laati ensimmäisen kaupunkijulistuksen Iisalmelle syyskuussa 1856, mutta Suomen senaatti ei sitä vielä hyväksynyt. Kaupungiksi pääsyä jouduttiin anomaan vähintään viisi kertaa. Viimein ministeri-valtiosihteeri W. von Daehnin esityksestä keisari Aleksanteri III määräsi Pietarhovissa 22.7.1891 antamallaan "armollisella julistuksella" Iisalmen kauppalan muutettavaksi kaupungiksi. Samalla kertaa keisari vahvisti kaupungin "perustuskirjan" ja sen rakentamissuunnitelman eli kaupungin asemakaavan, joka oli vahvistettu vuonna 1877. Nämä asiakirjat allekirjoitti ministerivaltiosihteeri von Daehn, joka lähetti ne Suomen senaatille. 20.10.1891 senaatti taas päätti julkaista edellisen julistuksen ja perustuskirjan sekä antoi perustamiskirjelmän, jossa lähemmin määriteltiin Paloistilan lahjoittaminen kaupungille. Siten lokakuun 20 päivää vuonna 1891 on pidetty Iisalmen kaupungin varsinaisena perustamispäivänä.

Iisalmen maalaiskunta

Maaseudun kunnallisasetus annettiin v. 1865, jonka nojalla Iisalmen maalaiskunta aloitti vaikutuksensa vuoden 1874 alussa, sen ensimmäisen kuntakokouksen kokoonnuttua 23.2.1873. Tähän maalaiskuntaan tulivat kuulumaan enää Iisalmi, Sonkajärvi ja Vieremä. Iisalmen kauppala oli perustamisestaan lähtien erillinen kunta.

Iisalmen, Sonkajärven ja Vieremän yhteinen taival kesti aina itsenäisyyden ajan alkuvuosiin saakka. Sonkajärvi pääsi omaksi kirkkoherrakunnakseen v. 1920 ja Vieremän kirkollinen ero emäpitäjästä toteutui v. 1921. Hallinnolliset anomukset esitettiin Iisalmen kunnallisvaltuustolle 18.8.1919 ja 27.12.1919, jotka toteutuivat lopulta 18.8.1920. Näin Sonkajärven ja Vieremän itsenäistyessä muodostui Iisalmen maalaiskunnan lopullinen alue.

Vuoden 1917 kunnallislain mukaan kunnan toimeenpano- ja hallintoelimenä oli kunnallislautakunta. Sen kokoonpanossa tuotiin esille kunnan eri osien edustus. Tätä varten kunta jaettiin v. 1922 seitsemään kunnallislautakuntapiiriin kyläkunnittain, näin kullakin lautakunnan jäsenellä oli puheenjohtajaa lukuunottamatta oma piirinsä. Vuoden 1935 kunnallishallinnon kehittämisohjesäännön mukaan piirijako toteutettiin koulupiireittäin. Vuoden 1948 kunnallislaki antoi kunnanhallitukselle, jonka nimitys silloin muuttui, entistä paljon suuremmat valtuudet ja tehtävät. Iisalmen maalaiskunnassa kunnallislautakunnan ja kunnanhallituksen luottamustoimiset puheenjohtajat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta maanviljelijäväestöön kuuluvia, mikä maatalousvaltaisessa kunnassa olikin luonnollista. Samalla kukin heistä johti varsin pitkään hallintoelimien toimintaa.

Kuntaliitos 1.1.1970

Kunnallisen elämän kehitys kohti suurempia toimivia kokonaisuuksia johti vuoden 1969 lopussa Iisalmen maalaiskunnan ja Iisalmen kaupungin kuntaliitokseen. Samalla päättyi Iisalmen vanhan emäpitäjän eli maalaiskunnan toiminta omana yksikkönään sekä Iisalmen maalaiskunnan manttaalikunnan toiminta. Näin nykyinen Iisalmen kaupunki aloitti toimintansa 1.1.1970.