Suomi 100 juhlavuosi Iisalmessa

Millaista oli Iisalmessa vuonna 1917, sata vuotta sitten? Tämä sivu kertoo sinulle tarinaa mielenkiintoisesta, menneestä ajasta ja tarjoaa myös videotaltioinnin Iisalmen kaupungin Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumasta, YTT Jaana Luttisen "Iisalmi 1917" -luennolta (1.3.2017 klo 18. Luma-keskus, Iisalmi). Video on oiva tapa herättää mennyt henkiin - toivomme, että se tuottaa iloa esimerkiksi kouluilla, vanhusten palvelutaloissa tai muissa yhteisöissä, joissa se voidaan katsoa yhdessä!

 Vuonna 1917 Iisalmi muodostui kolmentuhannen asukkaan kaupungista ja sitä ympäröivästä maalaiskunnasta, jonka väkiluku oli noin 25 000. Pikkukaupungin merkittävimmät työllistäjät olivat Kärkkäinen & Putkonen Oy:n kauppahuone sahoineen ja myllyineen, Iisalmen Oluttehdas, Iisalmen Nahkatehdas sekä maalaiskunnan puolella toiminut Iisalmen Osuusmeijeri.

Koivujen ympäröimä tori oli kaupungin sydän. Kauppaa tehtiin sekä lauhkoista että myyntipöydiltä. Myyjiä oli parhaina syyskesän päivinä parisenkymmentä. Torilla oli myös soittolava, jossa järjestettiin konsertteja, juhlia ja muita ulkoilmatapahtumia. Torin ympäristössä oli yksikerroksia, puisia kauppakartanoita, puoteja, pankkikonttoreita, majataloja ja kahviloita sekä käsityöläisverstaita. Ydinkeskustan kulkuväylät olivat kuoppaisia hiekkakatuja, pimeinä iltoina sentään sähkövaloilla valaistuja. Kirkkoa kaupungissa ei vielä ollut, ainoastaan pieni puinen rukoushuone. Pikkukaupungissa oli oma kansakoulu ja keskikoulu sekä Rouvasväen yhdistyksen ylläpitämä käsityö- ja kutomakoulu.

Iisalmen rautatieasemalle ja satamaan saapui kesäisin myös säätyläismatkailijoita. He jatkoivat höyryvenheellä Runnin terveyslähteelle ja kylpylään, joka eli kukoistuskauttaan. Kaupunkilaisten vapaa-aikaan liittyivät olennaisesti iltamakulttuuri sekä monet ohjelmalliset kesäjuhlat. Pikkukaupungin yhdistyselämä oli vilkasta, mutta työväestön ja porvariston harrastuspiirit alkoivat eriytyä toisistaan. Urheiluseuroja oli kaksi: Iisalmen Visa ja työväen urheiluseura Vesa. Iisalmen Sekakuoro piti tasokkaita konsertteja, muttei työväenyhdistyksenkään kuoro ja soittokunta huonoja olleet. Iisalmen Työväen Näyttämön esitykset olivat suosittuja. Iisalmessa vieraili myös teatteriseurueita ja kiertuemuusikoita. Kaupungissa toimi ”Elävien kuvien teatteri Kaleva”, jossa saattoi nähdä viihdyttävien elokuvien lisäksi uutiskatsauksia pian jo neljättä vuotta jatkuneesta maailmansodasta

Ensimmäinen maailmansota loi varjonsa vuoteen 1917. Elintarviketilanne oli vaikea. Ruoka kallistui, ja inflaatio söi palkansaajien ostovoimaa. Lihaa, vilja- ja maitotuotteita ja sokeria säännösteltiin. Aika ajoin paikallinen mustapörssi rehotti. Etelän kulassit pyrkivät keinottelemaan maataloustuotteilla: he hankkivat niitä suuria määriä torikauppiailta jo aamuvarhain ja myivät niitä kovalla hinnalla eteenpäin. Elintarviketilanne paheni keväästä 1917 lähtien päivä päivältä. Pettuleipäänkin oli Iisalmen seudulla osin turvauduttava.

Marttayhdistys järjesti perheenemännille erilaisia hätäajan keittokursseja, muun muassa heinälaatikkokursseja. Kun ruokaa alettaisiin keittää heinälaatikoissa, säästettäisiin polttopuita. Jäkälää kerättiin eläinten ruuaksi. Huolta aiheutti myös lavantauti, joka alkoi levitä marraskuussa kaupungissa. Iisalmessa kärsittiin työttömyydestä ja asuntopulasta. Hätäaputöitä järjestettiin, muun muassa Iisalmi–Ylivieska-poikittaisradan rakentaminen aloitettiin. 

Pikkukaupunki kärsi muuttotappiosta, kun väkeä siirtyi työn perässä muualle. Nälkä ja alkoholin myyntirajoitukset aiheuttivat rikollisuutta: varkauksia ja viinan salapolttoa.
Iisalmessa pidettiin kolmet markkinat vuosittain. Vuoden 1917 kevätmarkkinat peruttiin Venäjän maaliskuun vallankumouksen vuoksi, mutta kiellosta huolimatta kansaa saapui torille paljon ja hevoskauppaa käytiin. Jokasyksyiset eläinmarkkinat järjestettiin syyskuussa sateisessa säässä, joka ei kuitenkaan haitannut markkinayleisöä. Joulumarkkinat pidettiin 5.–6. 12.1917. Silloin heikot jäät estivät monien maaseutuasukkaiden saapumisen paikalle. Torilla oli elävien kuvien ja eläinnäyttelyn teltat. Muun muassa hevosia, eläinten nahkoja ja turkiksia, rukkasia, huopatossuja ja tallukoita oli myynnissä. Varkaudet ja humalaiset työllistivät poliisia markkinapäivien aikaan.

Venäjän maaliskuun vallankumous 1917 herätti suomalaisissa varovaista toiveikkuutta puoluerajoista riippumatta. Vähitellen poliittinen kahtiajakoisuus vasemmiston ja oikeiston välillä alkoi näkyä ja vaikuttaa Iisalmessakin. Ammattijärjestöjen vaatimus siirtymisestä kahdeksan tunnin työpäivään vapusta lähtien ei herättänyt paikallisissa työantajissa kovinkaan suopeita ajatuksia, mutta uudistus näytti tulleen jäädäkseen. Lokakuun alussa pidetyt eduskuntavaalit kiristivät ilmapiiriä maassamme entisestään, Venäjän lokakuun vallankumous lisäsi poliittista vastakkainasettelua eikä suurlakko 14.–19.11. ainakaan parantanut tilannetta. Työväestö vaati muun muassa elintarviketilanteen helpottamista, työtilaisuuksien järjestämistä ja torpparivapautusta. Suuriin kaupunkeihin verrattuna elämä Iisalmessa oli rauhallista, mutta mahdollisiin väkivaltaisiin rauhattomuuksiin haluttiin varautua. Suurlakon aikana perustettiin virallisesti Iisalmen suojeluskunta. Paikallinen työväen järjestyskaarti oli järjestäytynyt hieman aiemmin, loka-marraskuun vaihteessa. Tosin suojeluskuntaosastoja oli synnytetty ”palokuntina” Iisalmen seudulle jo kesästä lähtien.