Suloisessa Suomessamme – kesänäyttely Iisalmessa

Taidetta koko Pohjolankadun koivukujan pituudelta!

Suloisessa Suomessamme mainos HS.jpgOsana Suomi 100 -juhlavuotta Iisalmen kaupunki järjestää kesällä 2017 kesänäyttelyn, jota jokainen kaupungin pääväylää Pohjolankatua pitkin kulkeva pääsee ihailemaan. Pohjolankadun koivukujalle ja mm. Siimeskulman tiloihin rakennettava Suloisessa Suomessamme –näyttely koostuu eturivin suomalaisten kuvanveistäjien teoksista. Kokoavana voimana ja näyttelyn kuraattorina toimii iisalmelaissyntyinen taiteilija Kaarina Kaikkonen.

 



Suloisessa Suomessamme –näyttely tulkitsee taiteen keinoin ja veistotaiteen monimuotoisuuden kautta elämää tämän päivän Suomessa. Näkökulmansa elämään satavuotiaassa Suomessa tarjoavat Jan-Erik Andersson, Kari Cavén, Antti Immonen, Pekka ja Teija Isorättyä, Pekka Kauhanen, Kirsi Kaulanen, Kaisu Koivisto, Antti Laitinen, Jukka Lehtinen, Anne Meskanen-Barman, Heli Ryhänen, Kimmo Schroderus, Antero Toikka, Jukka Vikberg ja myös näyttelyn kuratoinnista vastaava Kaarina Kaikkonen. 

 IIS pohjolankatu.png- Näyttelymme taiteilijat ovat viettäneet lapsuutensa ja ammentaneet luovuutensa lähteistä Suomen eri kolkissa: Esimerkiksi Jan-Erik Andersson on lähtöisin Turusta. Hänen leikittelevä maailmankatsomuksensa on tuottanut iloa moniin julkisiin teoksiin. Tunnettu turistikohde on myös hänen suunnittelemansa lehden muotoinen kirkkaankeltainen talo, jossa hän perheineen asuu, kertoo Kaarina Kaikkonen.

 Suloisessa Suomessamme –näyttelyyn tuo oman ulottuvuutensa mielenkiintoiset, taiteen syntyyn ja luovuuden alkuperään vaikuttaneet erilaiset lähtökohdat lapsuudentarinoiden muodossa – nämä tarinat kokoamme tälle sivulle.

- Mikä mainio lisä kesänäyttelyymme saapuvalle vieraalle tutustua ensin kuvanveistäjän lapsuusmuistoihin! Teos saa uusia ulottuvuuksia, kun sitä katsellessa taustalle piirtyy taiteilijan henkilökohtaisesti kertoma kokemus. Osa taiteilijoista valottaa myös näyttelyyn tulevien töidensä syntyhistoriaa, kertoo kirjasto- ja kulttuuripalvelupäällikkö Sanna Marin-Kainulainen.

TAIKE logo.png 

Jan-Erik Andersson

W-Jan-Erik-Andersson.jpg

Jan-Erik Andersson on lähtöisin Turusta. Hänen leikittelevä maailmankatsomuksensa on tuottanut iloa moniin julkisiin teoksiin. Tunnettu turistikohde on myös hänen suunnittelemansa lehden muotoinen kirkkaankeltainen talo, jossa hän perheineen asuu. Andersson muistelee lapsuuttaan: 

"Lapsuuteni kesät vietettiin Turunmaan saaristossa. Kun koulu Turussa loppui toukokuussa pakattiin koko perhe bussiin ja lähdettiin kesämökille. Palattiin vasta päivä ennen koulun alkua syksyllä. Kesät olivat täynnä onnea, seikkailuja, meriretkiä, kalastusta, ystäviä. Kylän maitolaituri oli kaikkien nuorten tapaamispaikka ja viikonloppuisin pyöräiltiin lähellä olevaan lauttarannan kioskiin. W-Andersson-teoskuva,-Maa-a.jpgSillä lähtivät ja tulivat myös ensimmäiset Tukholman risteilylaivat ja ne toivat tuulahduksen suuresta maailmasta. Rahat riittivät yhteen Dacapo suklaapatukkaan ja se kesti pitkään, pitkään. Leikittiin metsässä inkkareita ja cowboyta. Niistä muistoista on lähtöisin myös näyttelyssä oleva teokseni Maa-ase. Mistä tulee se ihmeellinen viehätys ampumiseen ja aseisiin?"

Andersson, Maa-ase ja luodit
Kotisivu: 
www.anderssonart.com/

Kaisu Koivisto
W-Kaisu-Koivisto.jpg

Kaisu Koivisto on syntynyt Seinäjoella. Hän on tehnyt eläinaiheisia teoksia mm. nahasta ja lehmänsarvista, ja monet  veistokset ovat syntyneet  hänen itsensä hitsaamina. Hän  pitänyt runsaasti näyttelyitä ulkomailla. Kaisu muistelee lapsuuttaan:

"Olen lapsesta asti tottunut kiertelemään maailmalla, sekä Suomessa että kauempanakin. Lapsuuden vietin Seinäjoella, Oulussa ja 1970-luvun alkuvuodet Yhdysvalloissa. Kun palasimme takaisin Suomeen kesällä 1972 istutin kesämökkimme pihaan tammen taimen. Otin sen mukaani vieraillessamme tuttavaperheen kesäpaikassa Turun lähellä; halusin mökille Kristiinankaupunkiin tammen. Olin silloin ja edelleenkin kiinnostunut puutarhoista. Puu on kasvanut sinnikkäästi meren rannalla, tuulessa ja tuiskeessa. W-Koivisto-Saasteenkerääjä.jpgSiitä ei ole kasvanut korkeaa, mutta se on haarautunut alaosastaan moneksi, vahvaksi varreksi. Puun hitaan kasvun seuraaminen on kiehtovaa edelleenkin kasvunseuraaminen on kiehtovaa."

Koivisto, Saasteenkerääjä
Kotisivu: http://www.kaisukoivisto.com/

Pekka ja Teija Isorättyä

W-Pekka-ja-Teija-isorättyä.jpgPekka ja Teija Isorättyä ovat aviopari, jotka olleet yhdessä lapsesta saakka, ja asuvat  Torniossa. He ovat ennakkoluulottomasti kiinnostuneet monenlaisista  vempaimista  ja tekivät hienon teoksen mm  Mäntän kuvataideviikoille. Parhaillaan ehdolla  Suomen suurimman taidepalkinnon eli Ars Fennica -palkinnon saajiksi.

 

"Tornion Kivirannalla oli uusi päiväkoti ja koulu. Kuljimme sinne potkureilla, sillä tie oli puhtaan valkoinen, paksun jään peittämä. Kun päivä alkoi liikuntatunnilla, tietä saattoi hiihtää, kevättalvella jopa luistella. W-pekka-ja-teija-isorättyä,.jpg

Sen koulutien valaisivat uudet katuvalot - tähdet ja revontulet valaisivat metsien puita. Pakkanen tuoksui raikkaalta, eikä meitä palellut koskaan. Isät tekivät lumitöitä pihoilla. Saunanpiipuista savu nousi suoraan ylös."

Isorättyä, Hirvi
Kotisivu:
www.isorattya.com/

Jukka Vikberg

W-Jukka-Vikberg.jpgJukka Vikberg on kotoisin uudenmaanläänin Pyhäjärveltä, ollut monessa luottamustehtävässä mukana ja toiminut  mm Pohjoismaisen taidekoulun rehtorina.  Tehnyt usein huumorilla höystettyjä ihmisveistoksia, ja pitänyt näyttelyitä veistoksia ulkomailla , etenkin Ruotsissa.

"Jukka Vikberg muistelee lapsuuttaan UL. Pyhäjärven Alimmaisilla Koiviston tilalla
”Elin lapsuuteni vanhassa uusmaalaisessa maatalossa tätien, setien, mummojen, naapureiden, sukulaisten ja tietysti omien perheenjäsenten seassa. Ns. 'vanha aika' eli vielä täyttä häkää kertomuksissa ja puheenparsissa ja näitä lapset kuulivat päivittäin niitä sen kummemmin noteeraamatta. Nyt aikuisena nuo kaikki tarinat ovat muuttuneet kultahipuiksi, ja niitähän meille useimmille on vain muutaman elämä siunannut.
Isän tai äidin kertomuksia omasta lapsuudestaan tai vielä vanhemmista ajoista muistan hyvin vähän. Kaksi isän kertomusta liittyy kansalaissotaan. Peltomäen Aleksi liittyi punaisiin ja lähti rintamalle. Vanha faari, eli Aleksin isä, antoi pojalleen jalastaan omat saappaansa. Kun faari meni Aleksin vapauduttua Tammisaaren vankileiriltä poikaansa vastaan hevosella Köyliön asemalle, oli hän edelleen sukkasillaan. Aikaa oli kulunut kolme neljä vuotta.
Toinen tarina on meidän pihalta, nykyisen mummon mökin kalliolta. Vankileiriltä vapautunut nälkiintynyt ja syöpäläisiä täynnään oleva perhe lojui kalliolla. W-Vikberg-teos_-Nuorena-loi.jpgMummo, eli isän äiti, kaatoi välillä maitokahvia niiden suuhun kun muu ei pysynyt sisällä. Sen isä vielä kertoi, että meidän talon viljat oli kaivettu metsään piiloon nykyisen Erpon talon tienoille pakkolunastuksen pelossa kapinan aikaan."

Vikberg, Nuorena loikoilimme usein nurmikolla ja unelmoimme maailman parantamisesta
Kotisivu: jukkavikberg.blogspot.fi

Antti Laitinen

W-Antti-Laitinen.jpgAntti Laitinen on syntyisin  Raahesta,. Hän on tunnettu myös kansainvälisesti, pitää runsaasti näyttelyitä ulkomailla ja  edusti Suomea Venetsian biennaalissakin. Usein aiheinaan  metsä ja luonto. Laitinen on rakentanut oman saaren Itämereen. Hän teki myös kaarnaveneen, jolla  purjehti Viroon.

Olen kotoisin Haukiputaalta. Kesällä tuli vietettyä paljon aikaa läheisissä metsissä ja meren rannalla leikkien. Myöhemmin kun asuin Helsingissä ja aloitin taiteilijan uraa, palasin usein samoihin maisemiin tekemään taidettani.

 W-Laitinen-teoskuva.jpg

Metsä, joka toimi minulle lapsuuden leikkipuistona oli nyt muuttunut suureksi työhuoneeksi.

Kotisivu http://www.anttilaitinen.com 

Kimmo Schroderus

W-Kimmo-Schroderus.jpgKimmo Schroderus on syntyisin Jyväskylästä. Hän on tehnyt useita kiinnostavia julkisia veistoksia. Suurajojen katveessa kasvaneen taiteilijan aihemaailmassa on usein myös  autoiluun liittyviä teemoja. Kimmo Schroderus on voittanut myös  arvostetun Ars Fennica –palkinnon. Hänellä on näyttely myös Serlachius museossa Mäntässä kesällä 2017.

Noin vuonna 1979 Jyväskylässä: Sain jälki-istuntoa lumipallojen heittämisestä. Samalla luokalla ollut "kaverini" kävi oma-aloitteisesti ja omasta päähänpistostaan kertomassa kotimatkalla isoäidilleni, että "Kimmo sai jälki-istuntoa lumipallojen heittelystä". En vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä hänen motiivinsa tuohon omatoimiseen viestinvientiin oli. Isoäitini ainoa kommentti moiseen asiaan oli: "Kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaa."

Schroderus, LaajentujaW-kimmo-schroderus-teoskuva.jpg
Kotisivu: http://www.kimmoschroderus.com/

Kirsi Kaulanen

W-Kirsi-Kaulanen.jpgKirsi Kaulanen on lähtöisin pohjoisesta,  Äkäslompolosta , ja hän on voittanut monet kuvanveistokilpailut kasviteemaisilla veistoksillaan. Tunnetuin teos Musiikkitalossa Helsingissä

Muonion joen jäät rymistelevä kohti kesää. Kevätaurinko häikäisee. Koko 6-vuotiaan voimallani olen kepillä auttamassa jäälauttoja irtautumaan rannasta. Jäiden lähtö on kiehtovaa, ihana se veden ja jään voima ja matkan tuntu. Keskustelen ystäväni kanssa mahdollisuudesta hypätä lautalle,matkustaa lautalla Äkäsjokisuulta Tornioon, merelle. W-kirsi-kaulasen-teoskuva,-.jpg

Kerroin haaveesta äidille. Sain 2 viikkoa kotiarestia.

 

Kaulanen, Rukous
http://www.kirsikaulanen.com/

Kaarina Kaikkonen

W-Kaarina-Kaikkonen.jpgKaarina Kaikkonen asunut lapsuutensa Iisalmessa, pitänyt  paljon näyttelyitä ympäri maailmaa ja ollut myös monissa biennaaleissa Suomen edustajana. Tehnyt  isoja tilateoksia julkisiin tiloihin, materiaalinaan usein  käytetyt paidat, kengät tai vaikka sukset.

Pasasen pellolla Iisalmen kirkonkylällä järjestetään 50-luvulla lasten  hiihtokilpailut.  Jokaisen lapsen rintaan laitetaan säppineuloilla iso numerolappu.    Minua vähän nuorempi Kauppisen Esko lähetetään kiertämään rataa minua ennen ja  seuraavana  on minun vuoroni.  Esko hiihtää hitaasti, sitten kaatuu ja alkaa itkemään.
”Mää eelle, mää eelle Kaarina!” isä huutaa maalista minulle.  Minua hävettää isän jatkuva huuto. Esko ei pääse hangesta yksin ylös, vaan hänen äitinsä juoksee maalista auttamaan poikaansa.  Odotan kiltisti kunnes Esko saadaan taas suksille ja hiihto pääsee jatkumaan.
W-Kaikkonen-teoskuva,-Totuu.jpg
Minä ajattelin että rintaan laitettu iso järjestysnumero tarkoittaa sitä että kaikkien pitää hiihtää samassa järjestyksessä missä on matkaan lähetetty.
Palkintojenjakotilaisuudessa olen isän sylissä. Jokainen lapsi saa vuorollaan valita palkintopöydältä mieleisensä palkinnon.  Isä kuiskaa minulle että ”ota nuo hyvät nahkarukkaset”.
 En halunnut ruskeita rumia rukkasia vaan otin kauniin pienen rintaneulan jossa oli perhonen. Perhosen siivissä kimalteli värikkäät timantit.  Jo samana iltana timantti irtosi korusta ja katosi.

Kaikkonen, Totuuden henki
www.kaarinakaikkonen.com

Suloisessa Suomessamme –näyttelyn taiteilijat

Jan-Erik Andersson on lähtöisin Turusta. Hänen leikittelevä maailmankatsomuksensa on tuottanut iloa moniin
julkisiin teoksiin. Tunnettu turistikohde on myös hänen suunnittelemansa lehden muotoinen kirkkaankeltainen talo, jossa hän perheineen asuu.

Kari Cavén on syntyisin Savonlinnasta, ja hän on tehnyt pitkään veistoksia arjen esineistä antaen niille uuden sisällön. Cavén on edustanut Suomea mm. Venetsian biennaalissa.

Antti Immonen on Kuopiosta, ja hänen lukuisat kiinnostavat teoksensa ovat sommitteluja puusta ja metallista. Osa Immosen teoksista on abstrakteja, mutta useissa teoksissa havaittavissa on myös muistumia eläimistä tai ihmishahmoista.

Avio- ja taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyä ovat olleet yhdessä lapsesta saakka ja he tulevat Torniosta. Heidän teoksensa on ollut esillä mm. Mäntän kuvataideviikoilla ja he ovat parhaillaan ehdolla Suomen suurimman taidepalkinnon, Ars Fennica -palkinnon saajiksi.

Pekka Kauhanen
on syntynyt Leppävirralla ja hän on voittanut useita veistoskilpailuja. Hänen töitään ovat mm. Kajaanissa esillä oleva Kekkosmonumentti ja Kuopion katukuvassa katseita keräävä Oksapoika. Kauhasen Tuntemattoman sotilaan muistomerkki julkistetaan ensi syksynä Helsingin Kasarmitorilla.

Kirsi Kaulanen
lähtöisin Pohjoisesta, Äkäslompolosta. Kaulanen on voittanut useita kuvanveistokilpailuja kasviteemaisilla veistoksillaan. Hänen tunnetuin teoksensa on esillä Musiikkitalossa Helsingissä.

Kaisu Koivisto on syntyisin Seinäjoelta. Koivisto on tehnyt eläinaiheisia teoksia mm. nahasta ja lehmän sarvista, ja monet hänen veistoksensa ovat syntyneet hänen itsensä hitsaamina. Hän on pitänyt useita näyttelyitä myös ulkomailla.

Antti Laitinen on syntyisin Raahesta, ja metsä ja puu ovat olleet hänen teemojaan pitkään niin veistoksissa kuin videoissakin. Laitinen on tunnettu myös kansainvälisesti, ja pitääkin runsaasti näyttelyitä ulkomailla. Hän on edustanut Suomea mm. Venetsian biennaalissa.

Jukka Lehtinen
syntyisin Kuusankoskelta, ja hänen tunnetuin teoksensa on Eduskuntatalon lisärakennuksen pihalla sijaitseva metallinen mansikkateos. Lehtisen teokset ovat usein hyvin ennakkoluulottomia ja katsojaa yllättäviä.

Anne Meskanen-Barman on syntynyt Valkeakoskella ja hän käsittelee monissa figuratiivisissa teoksissaan ihmisenä olemisen eri puolia hämmentävällä tavalla.

Heli Ryhänen on syntyisin Iisalmesta, ja hänen ihmis- ja kasviaiheiset veistoksensa ovat usein valmistettu tekstiilistä tai paperista. Julkisissa veistoksissa Ryhänen on käyttänyt usein metallia. Oman taiteen tekemisen lisäksi hän on toiminut pitkään Kankaanpään taidekoulun opettajana.

Kimmo Schroderus on viettänyt lapsuutensa Jyväskylässä. Hän on voittanut mm. Ars Fennica-palkinnon. Suurajojen katveessa kasvaneen taiteilijan teokset viittaavat usein autoiluun.

Antero Toikka on Mänttäläistaustainen. Hän on luonut monia abstrakteja, metallisia julkisia teoksia - esimerkiksi Kuopion moottoritien varrella loistava keltainen maamerkki on Toikan teos.

Jukka Vikberg on lähtöisin Uudenmaanläänin Pyhäjärveltä. Vikbergin leikittelevät ihmisveistokset ovat olleet usein esillä ulkomailla, erityisesti Ruotsissa. Hän on ollut aktiivinen monissa taidealan järjestö- ja luottamustehtävissä ja toiminut lisäksi Pohjoismaisen taidekoulun rehtorina.

Näyttelyn kokoava voima Kaarina Kaikkonen on syntynyt Iisalmessa, ja toimii myös Suloisessa Suomessamme -näyttelyn kuraattorina. Kaikki mukaan kutsutut taiteilijat ovat hänelle tuttuja jo monien vuosien ajalta.

Lisätietoja:

Sanna Marin-Kainulainen
Kirjasto- ja kulttuuripalvelupäällikkö
Iisalmen kaupunki
p. 040 588 9074
sanna.marin-kainulainen@iisalmi.fi

Kari Cavén

W-Kari-Cavén.jpgKari Cavén on aikamoinen veijari ja usein iloinen pilke silmäkulmassa,  lähtöisin Savonlinnasta, ja on tehnyt pitkään veistoksia arjen esineistä antaen niille uuden  monimielisen sisällön. On edustanut Suomea Venetsian biennaalissakin

No....Mä asuin Savonlinnssa, meidän koti oli Myllymäenkatu kuusi. Mun kaveri, Taneli, asui myllymäenkatu seitsemässä. Oltiin bestiksiä ja tuolloin kakstoista vuotiaita. Tane sai joksku lahjaks Nuoren kemistin koeputkisarjan. SE väsäs kaikelaisia keitoksia ihan onnistuneesti. Mut sit se sai jostain ongituks mustanruudin reseptin. Tehtiin kaikenlaisii pikkupommeja ja niitä poksauteltiin. Löydettiin pari pistoolin hylsyy,ruuditettiin ne, ajateltiin kokeilla laittaa ne junanradalle ja kuunnella napsahtaako ne. No napsahtihan ne. Sit muistettiin että Savonlinnassahan on ampumarata, ja siellä oletettavasti lisää hylsyjä.

Retkeiltiin sinne ja saatiin oikein kunnon saalis. Sit saatiin ajatus vähän paremmasta performanssista. Siinä junaradassa meidän lähellä oli noin satametrii pitkä kallioleikkaus. Ajateltiin miinottaa se koko matkalta.
Materiaaliahan meillä oli yllin kyllin. Tehtiin sit semmonen rivistö, jossa oli aina 9 pistoolin hylsyy ja aina kymmenes oli kiväärin hylsy. Tiedettiin juna-aikataulu ja kiivettiin kallion päälle havainnoimaan ,maastouduttiin heinäpehkon taakse. Juna sitten tuli ja ajoi meidän miinakenttään. Siitä synty ihan KARSEE meteli. Ihankun konekivääri olis ampunu. Nähtiin kun ihmiset junassa hyppi pystyyn penkeiltään. Joku ilmeisesti veti hätäjarrun ja konekivääri melskeeseen sekaantu vielä junanjarrujen ulvontaa. Juna pysähty ja ovet aukesi, niistä alkoi ihmisiä ryntäämään ulos. Enenpää neuvottelematta me ottettiin jalat alle ja juostiin ihan täysillä Vääräsaarentien päähän asti. Istuttiin siinä laiturille. Ooteltiin siinä hälyn laantumista Ja todettiin, että taidettiin tehdä jotain aika rikollista. Pelotti. Uskallettiin sit mennä kotiin. Kenellekkään ei tietysti kerrottu teostamme.
Seuraavana päivänä poliisit kierteli Myllymäellä taloissa ja kadulla. Meitäkin kuultiin, ei mistään tiedetty mitään.

Mut ei vielä tästä viisastuttu. Ruutia oli vielä jäljellä ja se oli kuivaa. Päätettiin tehdä TYKKI! Etsittiin ja löydettiin sopivan kokonen putki ja sen ympärille rakennettiin lavetti. Sytytyslangaksi laitettiin tähtisadetikku. Putki oli tollai 40 senttinen ja jostain löyty kuula ammukses. Koeammunta tehtiin Tanen pihassa. Sytytettiin tähtisade ja peräännyttiin ampumasektorin ulkopuolelle. Kuului helvetinmoinen pamandus ja tykin paikka peittyi sankkaan savuun. Kun savu laskeutu, tykin paikalla ei ollu kun mustunu paikka maassa.
Myöhemmin tykin raato löytyi kolmen talon päästä Leskisen pihasta.W-Cavén-teoskuva-Luokkaretk.jpg
Myöhemmin myöskin selvisi että suureksi onneksi meidän löytämämme putki oli kuparia. Jos se olis ollu rautaa, oltais varmaan vammauduttu sirpaleista, ehkä pahastikin. Tän jälkeen me sit lopetettiin ruudilla läträäminen.

Cavén, Luokkaretki
Kotisivu: http://www.anhava.com/artist.php?id=54&name=Kari%20Cav%C3%A9n&action=2

Antti Immonen

W-Antti-Immonen.jpgAntti Immonen on kotoisin Kuopiosta ja hänen monet kiinnostavat teoksensa ovat sommitteluja puusta ja metallista. Jotkut teokset abstrakteja, mutta useissa teoksissa on havaittavissa muistumia eläimistä tai ihmishahmosta.

Mökki on Vehmersalmella Einesalon saaressa Suvasveden pohjoispuolella, noin 30 kilometriä Kuopiosta kaakkoon. Muutaman kilometrin säteellä Einesalosta on kymmeniä saaria. Meitä oli neljä lähes saman ikäistä serkkupoikaa temmeltämässä siellä kesäisin 80-luvulla.
Emme varmaan olleet siellä montaakaan päivää kesässään, mutta muistissani aika on jotenkin venynyt ja päivät yhdistyneet tunnelmaksi pitkästä, aurinkoisesta kesälomasta. Pikemminkin kuin joku yksittäinen hetki tai jonkun tietyn souturetken tapahtumat, mieleni pinnalla on sulautuma monista kesistä ja retkistä. Mökin rannasta lähdettiin soutamaan sattumanvaraiseen suuntaan. Vuorotellen soudettiin - kun yhden soutajan voimat loppuivat, vaihdettiin seuraava airomiehen paikalle. Vaihto-operaation aikana noustiin kaikki yhtä aikaa seisomaan ja loikittiin penkiltä toiselle kiikkerässä, pienessä lasikuituveneessä. Siihen aikaan pelastusliivit eivät olleet kovin yleisesti käytössä - ainakaan kellään meistä ei niitä ollut. Eikä muutenkaan ollut niin tarkkaa. Onneksi meillä oli soutu- ja uimataidot kohdallaan, ettei paljon haitannut vaikka joskus järveen mulahtikin. Merihätää simuloitiin niin, että  joku kiskaisi veneestä tapin keskellä järven
W-Immonen-teoskuva,-Narkiss.jpgselkää, eikä antanut sitä takaisin, ennen kuin jouduttiin äyskäröimään tosissaan.

Seikkailimme saaresta toiseen, etsien uusia uimarantoja, parhaita kiipeilykallioita ja muita jännempiä kohteita kuten puoliksi uponneita proomuja vanhan tehtaan rannassa Jänissalossa. Retkistä muodostui koko päivän kestäviä soutumaratoneja. Illalla mökille palatessa kädet ja selkä kivistivät soutamisesta, iho oli auringon polttamana ja nälkä hirmuinen. Iltaruoka, sauna, makkara ja yöuni maistuivat ennen seuraavan päivän uutta retkeä.

Immonen, Narkissos
Kotisivu: http://www.antimoni.fi/en/

Heli Ryhänen

W-Heli-Ryhänen.jpgHeli Ryhänen on syntyisin  Iisalmesta, ja hänen ihmis-ja kasviaiheiset veistoksensa ovat usein valmistettu tekstiilistä tai paperistakin. Nykyisin myös useita julkisia veitoksia metallista ym.  Hän toiminut pitkään myös Kankaanpään taidekoulun opettajana. Heli muistelee: 

"Lapsuuden kesiä vietin mummolassa Koukunjoella. Jäätelön ostoon kyläkauppaan oli kuuma puolentoista kilometrin kävelymatka. Matkan jaksoi hiekkapenkalta löytyvien pölyisten metsämansikoiden voimalla.

W-Ryhänen,-teoskuva,-Tuuli-.jpg

Kesät Koukunjoella palautuvat mieleen edelleen pölisevästä hiekkatiestä sekä pientareella rehottavista koiranputkista ja maitohorsmista. "

Ryhänen, Tuuli kääntyy itään
Kotisivu:
www.heliryhanen.fi/

Pekka Kauhanen
W-Pekka-Kauhanen.jpg

Pekka Kauhanen on syntyisin Leppävirralta, ja myös hän on voittanut useita veistoskilpailuja. Pekan töistä esillä on mm. Kajaanissa Kekkos-monumentti ja Kuopiossa kadulla kulkijoita hämmästyttävä ja ilahduttava Oksapoika.  Tuntemattoman sotilaan muistomerkki julkistetaan ensi syksynä Helsingin Kasarmitorilla.  Pekkaa kuvaillaan kunnon sutkisavolaiseksi viäräleuaksi, joka on hyvä suustaan. Viäräleuan lapsuusmuisto on seuraava:

"Nyt tuli Pekka synnytyslaitokselta, sanoi ukko Jussi Notkolan Eerolle. Elettiin 50-luvun puoliväliä Soisalon saaressa Leppämäen kylässä.  W-Pekka-Kauhanen,-teoskuva_.jpgMykkä-Matti kertoi saaneensa ison ahvenen Suvakselta.
-Syömää, saanaa ja nukkumaa,
  sanoi Linta Veikolle kun Veikko arveli käyvänsä 
Eno-Pekkaa tervehtimässä lauantaina.
Nukke-Veikko kirjoitti pornolehden alakulmaan: luvettu. P
ekka piirsi lehmän ja meni taidekouluun."


Kauhanen, Päivätär ja vaahtopää
Kotisivu:
www.forumbox.fi/fi/jasenet/pekka-kauhanen-2/

Antero Toikka

W-Antero-Toikka.jpgMänttäläistaustainen Antero Toikka on  tuottanut autoilijoille paljon iloa  värikkäillä julkisilla teoksillaan. Esimerkiksi  keltainen maamerkki  Vaeltaja Kuopion  5 tien varrella Kuopiossa ja  metallinhohtoinen kaariteos Mäntsälässä piristävät ohikulkijoita.

"Inkeroisten mummolassa käytiin joka kesä. Lapset olivat siellä usein viikkotolkulla. Vaari ajoi taksia ja mummo hoiti samalla yläkerrassa asuvat serkut ja heidän kuorma-autoilijaisänsä päivittäisen huollon.

Rieskaa ja ruisleipää paistettiin.
W-Toikka,-teoskuva,-Kasvukä.jpgAurinko paistoi. huolet ties missä. Keltakankaan suoralla, koppalakki päässään vaari lauloi: KOTIMAANI OMPI SUOMI..."

 

 

Toikka, Kasvukäytävä
Kotisivu:
www.toikka.ws/

Jukka Lehtinen


W-Jukka-Lehtinen.jpgJukka Lehtinen on kotoisin Kuusankoskelta. Hän on tehnyt usein isokokoisia  kiinnostavia veistoksia monista materiaaleista. Hänen teoksensa leikittelevät usein mittakaavalla. Alumiiniset isän saappaat saattavat olla kaksi kertaa luonnollista kokoa ja teräksiset mansikat 100 kertaa. Teosten aiheissa on usein hiljaista poikamaista huumoria.Tunnetuin teos Eduskuntatalon  lisärakennuksen edessä oleva  mansikkaveistos.


Äitini äiti Sirkka oli ennen eläkkeelle jäämistään 1960-luvun alkuvuosina ostanut kesämökin Kymijoen Päijänteestä alkavan järvireitin viimeinen järven, Pyhäjärven rannalta, missä hän vietti kaikki kesänsä siitä lähtien. Paikkaa kutsuttiin ”Rannaksi” ja sinne hän ajoi sinisellä mopollaan. Paitsi silloin, kun minä, veljeni ja siskoni olimme tulleet sinne mummon kanssa ensimmäistä kertaa. Silloin ajoimme hienosti pirssillä, niin ”Tehtaan mummo” on minulle kertonut. Me lapset olimme ristineet hänet tehtaan mummoksi, koska hän oli asunut Kymintehtaan puolella jokea silloisessa Kuusankosken kauppalassa. Itse asuimme oikeastaan lähempänä tehdasta, asuimme melkein Voikkaan tehtaan kainalossa.


Rannasta muodostui koko suvun kohtaamispaikka. Vietin suuren osan lapsuuteni kesistä siellä enimmäkseen mummon kanssa kahden. Usein kastelin koivuja. Vaativan tehtävän olin aloittanut jo muutaman vuoden ikäisenä. Olin ollut tekemistä vaille ja mummo oli sanonut, että kastele vaikka noita koivuja. Ne kasvoivat vain muutamia metrejä järven rannasta ja tuskin kastelua tarvitsivat. Isot koivut, pieni ämpäri. Vaativa urakka pienelle ihmiselle. Loppuillasta olin itkenyt ja kantanut, enkä suostunut lopettamaan. Myöhemmin muistan kehitelleeni vanhoista lastenvaunuista ja sinkitystä pesusoikosta vedenkuljetuskärryt, joilla työ sujui tehokkaammin ja ymmärsin myös keskittyä kasveihin, jotka oikeasti tarvitsivat vettä.


Iltaisin laskimme usein verkot. Hiljenevässä illassa ei paljoa puhetta tarvittu. Olimme kehitelleen merkinantojärjestelmän, jotta vene pysyisi kurssissaan. Vuorollaan perässä istuva antoi soutajalle tahtimerkkejä lyömällä etusormillaan kevyesti veneen laitaan. Kun veneen suuntaa piti korjata, löi perämies vain sen puolen sormella, jolla soutajan piti vetää lujemmiW-Lehtinen-teoskuva,-Tarkoi.jpgn.
Kesät veden äärellä jättivät jälkensä. Kesä ei enää koskaan ole tuntunut kesältä, ellen näe veden pintaa, joka moninkertaistaa niin auringonpaisteen, tuulen kuin sateenkin. Näin uskon mummonikin ajatelleen. Puucee oli rantatontin metsän puoleisessa laidassa. Siellä oli mukava istua ovi avoinna järvelle katsellen. Kerran hiljaisena kesäiltana tyyni veden pinta kantoi kaukana lahdella lipuvasta tuntemattomasta veneestä hänen korviinsa kommentin: ”Kato, Sirkka on paskal”. Pienellä tehdaspaikkakunnalla sinut tiedettiin.

Lehtinen, Tarkoitustaan suurempi
Kotisivu: https://sculptors.fi/exhibition/mielijamateria/

Anne Meskanen-Barman

W-Anne-Meskanen.jpgAnne Meskanen-Barman on tutkinut hämmennystä herättävissä  teoksissaan ihmisen olemusta.  Monet teokset kuvaavat  ihmisruumista tai sen osia, yllättävissä yhteyksissä.

Olin toisella luokalla kotikaupungissani Valkeakoskella kun minulla ilmeni koulupäivän jälkeen kovia päänsärkykohtauksia. Tästä johtuen minut vietiin silmälääkärille joka määräsikin silmälasit; päänsäryt johtuivat likinäköisyydestä.

Lasit saatuani Ihmettelin ja ihastelin kovasti miltä mikin näyttää ja kuinka terävää kaikki on. Näkökykyni oli ollut jo sen verran miinusmerkkinen etten ollut nähnyt pulpetistani liitutaululle, mutta oppimiseen se ei ollut kuitenkaan vaikuttanut!W-Meskanen-teoskuva-Kelluja.jpg

Anne Meskanen-Barman, Kelluja
Kotisivu: http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2334