Eletään päivä sadan wuoden takaisessa Iisalmessa

Lauwantaina 26.8. kuluvata vuotta, Iisalmen Raatihuoneen pihassa ja Maistraatin puistossa kurkistetaan sadan vuoden takaiseen Iisalmeen.

Ohjelmallinen tillaisuus alakaa klo 11. Mukana juhlapuheita, torvisoittoa, kuorolaulua sekä juhlallinen Maistraatin puiston wihkimistilaisuus, jonka suorittaa kaupunginwaltuuston puhheenjohtaja. Mukaan vihkimistilaisuuteen olemme saaneet myös oman kylän pojan, kansalliskirjailija Juhani Ahon sekä puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin.
Puiston wihkimisen jälkeen ohjelmaa on tarjolla mm.  eri toimijoiden esittely- ja myyntipisteissä,  Paekalla mm. pajaseppä, lampuri ja puuseppä. Perheentalo järjestää lapsille ommaa ohjelmata käpylehmien tekkoo ja perinneleikkejä. Raatihuoneen pihalla voit nauttia ravintolan lounaasta ja mussiikista. Mahollissuus myös viettää piknikkiä puistossa, joko omilla tai ravintolasta ostetuilla eväillä.  

Kaupunkilaisilla ja matkamiehillä on mahdollisuus tutustua wanhoihin rakennuksiin paekallisten oppaitten joholla tae itekseennii klo 12-14. Näitä ovat:
Asemapäälliköntalo (1901)
Weckman-Varanti (1925)                                                  
Iisalmen teatterin talo ”Huoneteatteri” (1905)
Raatihuone (1899)                                                              
Sähkölaitoksen voima-asema (1911)        
Pääsääntöisesti rakennuksia havannoidaan ulkopuolelta, oppaiden tarinoiden höystäminä. Woepi olla, että sisällekin päästään kurkistamaan. Kartta tutustumiskohteista löytyy alla olevasta liitteestä.

”Asuttiin sitä ennenkin” Klo 14-16 aekavälillä on mahollisuus tutustua Iisalmen vanahimpaan asuttuun omakotitalloon Akulaan, osoitteessa Haukiniemenkatu 6 B, jossa paekalla talon omistajat  Hilppa (o.s. Remes) ja Vesa Pakarinen kertomassa talon historijasta. Pihapiirissä pientä tarjoiluva ”ajan henkeen”. Järjestää Iisalmen Omakotiyhdistys.

Kellon lyödessä 14.30, esitetään paikallisessa kinoyrityksessä Edvin Laineen ohjaama koko perheen elokuva Prinsessa Ruusunen. Tiketin hinta 5 eurroo.
Puolen päivän maissa Ravintola Raatihuoneen Koko Jazz muusikot jatkavat musisointia pihapiirissä sään niin salliessa.  

Yleisöä pyyvetään pukkeutummaan wanahasti. Akat laettaa hametta ja huivia, ukot sitten suapasta jalakaan ja pussihoosuntaekaista.

Lisätietoja:
Minna Pappi, markkinointiasiantuntija, puh. 040 830 2681 tai
Sanna Marin-Kainulainen, kirjasto- ja kulttuuripalvelupäällikkö, puh. 040 588 9074

etunimi.sukunimi(a)iisalmi.fi

Katso tästä tutustumiskohteiden kartta

Millaista oli Iisalmessa vuonna 1917, sata vuotta sitten?

Postikortti kaupunkisilhuetti 1900-luvun vaihteesta.jpg 

Marttayhdistys järjesti perheenemännille erilaisia hätäajan keittokursseja, muun muassa heinälaatikkokursseja. Kun ruokaa alettaisiin keittää heinälaatikoissa, säästettäisiin polttopuita. Jäkälää kerättiin eläinten ruuaksi. Huolta aiheutti myös lavantauti, joka alkoi levitä marraskuussa kaupungissa. Iisalmessa kärsittiin työttömyydestä ja asuntopulasta. Hätäaputöitä järjestettiin, muun muassa Iisalmi–Ylivieska-poikittaisradan rakentaminen aloitettiin. 

 Vuonna 1917 Iisalmi muodostui kolmentuhannen asukkaan kaupungista ja sitä ympäröivästä maalaiskunnasta, jonka väkiluku oli noin 25 000. Pikkukaupungin merkittävimmät työllistäjät olivat Kärkkäinen & Putkonen Oy:n kauppahuone sahoineen ja myllyineen, Iisalmen Oluttehdas, Iisalmen Nahkatehdas sekä maalaiskunnan puolella toiminut Iisalmen Osuusmeijeri.

Koivujen ympäröimä tori oli kaupungin sydän. Kauppaa tehtiin sekä lauhkoista että myyntipöydiltä. Myyjiä oli parhaina syyskesän päivinä parisenkymmentä. Torilla oli myös soittolava, jossa järjestettiin konsertteja, juhlia ja muita ulkoilmatapahtumia. Torin ympäristössä oli yksikerroksia, puisia kauppakartanoita, puoteja, pankkikonttoreita, majataloja ja kahviloita sekä käsityöläisverstaita. Ydinkeskustan kulkuväylät olivat kuoppaisia hiekkakatuja, pimeinä iltoina sentään sähkövaloilla valaistuja. Kirkkoa kaupungissa ei vielä ollut, ainoastaan pieni puinen rukoushuone. Pikkukaupungissa oli oma kansakoulu ja keskikoulu sekä Rouvasväen yhdistyksen ylläpitämä käsityö- ja kutomakoulu.
Postikortti kauppalan maisemaa 1900 vaihde.jpg
Iisalmen rautatieasemalle ja satamaan saapui kesäisin myös säätyläismatkailijoita. He jatkoivat höyryvenheellä Runnin terveyslähteelle ja kylpylään, joka eli kukoistuskauttaan. Kaupunkilaisten vapaa-aikaan liittyivät olennaisesti iltamakulttuuri sekä monet ohjelmalliset kesäjuhlat. Pikkukaupungin yhdistyselämä oli vilkasta, mutta työväestön ja porvariston harrastuspiirit alkoivat eriytyä toisistaan. Urheiluseuroja oli kaksi: Iisalmen Visa ja työväen urheiluseura Vesa. Iisalmen Sekakuoro piti tasokkaita konsertteja, muttei työväenyhdistyksenkään kuoro ja soittokunta huonoja olleet. Iisalmen Työväen Näyttämön esitykset olivat suosittuja. Iisalmessa vieraili myös teatteriseurueita ja kiertuemuusikoita. Kaupungissa toimi ”Elävien kuvien teatteri Kaleva”, jossa saattoi nähdä viihdyttävien elokuvien lisäksi uutiskatsauksia pian jo neljättä vuotta jatkuneesta maailmansodasta.

Postikortti Paloisvirralta kauppalaan 1900 vaihde.jpgPikkukaupunki kärsi muuttotappiosta, kun väkeä siirtyi työn perässä muualle. Nälkä ja alkoholin myyntirajoitukset aiheuttivat rikollisuutta: varkauksia ja viinan salapolttoa.
Iisalmessa pidettiin kolmet markkinat vuosittain. Vuoden 1917 kevätmarkkinat peruttiin Venäjän maaliskuun vallankumouksen vuoksi, mutta kiellosta huolimatta kansaa saapui torille paljon ja hevoskauppaa käytiin. Jokasyksyiset eläinmarkkinat järjestettiin syyskuussa sateisessa säässä, joka ei kuitenkaan haitannut markkinayleisöä. Joulumarkkinat pidettiin 5.–6. 12.1917. Silloin heikot jäät estivät monien maaseutuasukkaiden saapumisen paikalle. Torilla oli elävien kuvien ja eläinnäyttelyn teltat. Muun muassa hevosia, eläinten nahkoja ja turkiksia, rukkasia, huopatossuja ja tallukoita oli myynnissä. Varkaudet ja humalaiset työllistivät poliisia markkinapäivien aikaan.
Raatihuone valkreunat.jpg
Venäjän maaliskuun vallankumous 1917 herätti suomalaisissa varovaista toiveikkuutta puoluerajoista riippumatta. Vähitellen poliittinen kahtiajakoisuus vasemmiston ja oikeiston välillä alkoi näkyä ja vaikuttaa Iisalmessakin. Ammattijärjestöjen vaatimus siirtymisestä kahdeksan tunnin työpäivään vapusta lähtien ei herättänyt paikallisissa työantajissa kovinkaan suopeita ajatuksia, mutta uudistus näytti tulleen jäädäkseen. Lokakuun alussa pidetyt eduskuntavaalit kiristivät ilmapiiriä maassamme entisestään, Venäjän lokakuun vallankumous lisäsi poliittista vastakkainasettelua eikä suurlakko 14.–19.11. ainakaan parantanut tilannetta. Työväestö vaati muun muassa elintarviketilanteen helpottamista, työtilaisuuksien järjestämistä ja torpparivapautusta. Suuriin kaupunkeihin verrattuna elämä Iisalmessa oli rauhallista, mutta mahdollisiin väkivaltaisiin rauhattomuuksiin haluttiin varautua. Suurlakon aikana perustettiin virallisesti Iisalmen suojeluskunta. Paikallinen työväen järjestyskaarti oli järjestäytynyt hieman aiemmin, loka-marraskuun vaihteessa. Tosin suojeluskuntaosastoja oli synnytetty ”palokuntina” Iisalmen seudulle jo kesästä lähtien.

Ensimmäinen maailmansota loi varjonsa vuoteen 1917. Elintarviketilanne oli vaikea. Ruoka kallistui, ja inflaatio söi palkansaajien ostovoimaa. Lihaa, vilja- ja maitotuotteita ja sokeria säännösteltiin. Aika ajoin paikallinen mustapörssi rehotti. Etelän kulassit pyrkivät keinottelemaan maataloustuotteilla: he hankkivat niitä suuria määriä torikauppiailta jo aamuvarhain ja myivät niitä kovalla hinnalla eteenpäin. Pettuleipäänkin oli Iisalmen seudulla osin turvauduttava. Elintarviketilanne paheni keväästä1917 lähtien päivä päivältä.